Uusien tutkimuksien tuottama kuva on armoton: eläimet ovat kaikin tavoin paljon lähempänä ihmisiä kuin on ajateltu. Ne ymmärtävät ja tuntevat paljon enemmän kuin on haluttu myöntää. Niiden sosiaalinen elämä ja ajattelu ovat paljon luultua monimutkaisempia. Ne surevat kuolleitaan, ja joissakin tapauksissa (norsut) vierailevat rakkaidensa kuolinpaikoilla niitä muistelemassa. Vastapuolen argumentit ovat todellisuudessa taloudellis-utilitaristisia tai uskonnollisia: Raamatussa sanotaan että ihmiset saavat hyödyntää muita eläimiä niin kuin haluavat.
Asetelmaa on vaikea murtaa. Ihmisten on ehkä helpoin hyväksyä ensin juuri valaiden ja norsujen kaltaisten eläinten kohdalla että niillä on arvoa myös yksilöinä eikä vain lajeina. Monien ihmisten mielissä tämä voi jo merkitä lopullista läpimurtoa ihmisten ja eläinten välisen veljeyden tunnustamiselle.
Kasvissyöntiä korostavien aatesuuntauksien yleistymisellä olisi paljon myönteisiä sivuvaikutuksia. Kasvava lihansyönti on maailman nälkä- ja vesiongelmien keskiössä (USA kuluttaa 100 000 litraa vettä tuottaakseen kilon pihviä). Lihansyönti on merkittävä osasyy monien kolmannen maailman maiden terveydenhuoltojärjestelmien ylikuormittumiseen sydän- ja verisuonitautien takia. Lisäksi se myös tuottaa yllättävän suuren määrän ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasujen päästöistä (laskutavasta riippuen 15-25 prosenttia).