Ympäristö
&
Kehitys
ry

Etusivu > Rauhandialogit > Mumbai 2004

Outi Hakkarainen

Vapaaehtoisena maailman sosiaalifoorumissa

Minulle oli itsestään selvyys, että halusin auttaa järjestelyissä osallistuessani Intiassa pidettävään Maailman sosiaalifoorumiin vuonna 2004. Ympäristö ja kehitys ry:n ja intialaisen Vasudhaiva Kutumbakamin yhteishankkeille oli rakennettu tilapäinen toimisto Goregaonin kaupunginosaan Mumbaihin. Kun ensimmäistä kertaa saavuin toimistolle, meneillään oli joogatunti.

”Toimistorakennuksessa oli kaikennäköistä hyväntekeväisyystoimintaa, muun muassa slummihankkeiden suunnittelua, lukusali, tietokoneopetusta, joogatunteja ja hammasklinikka vähävaraisille sekä lukutaidottomien aikuisten opettamista. Rakennus oli myös monen kansalaisjärjestön koti. Ympäristö oli inspiroiva”, muistelee Johanna Nuorteva, joka myös osallistui vapaaehtoisena järjestelyihin.

Tekemistä oli paljon, sillä Vasudhaiva Kutumbakam oli mukana järjestämässä yli 70 tilaisuutta sosiaalifoorumiin. ”Vastuu jopa hirvitti. Aloimme ensimmäisenä päivänä toimittaa lehteä ja järjestää erilaisia tilaisuuksia”, kertoo toinen suomalainen vapaaehtoinen Tuuli Hirvilammi. Vaikka tekemistä oli paljon, ei asioista kuitenkaan otettu turhaa stressiä. Intialaisilta oppi asenteen, että kyllä asiat aina järjestyvät. Lehdelle ilmestyi kuvittaja ja taittaja viime tingassa, kuin ihmeen ansiosta. Kun koneet eivät toimineet, oli teetauon aika.

Tuuli Hirvilammi ja Johanna Nuorteva suunnittelevat banderollitekstejä. Kuva: Ville Holmberg
Tuuli Hirvilammi ja Johanna Nuorteva suunnittelevat banderollitekstejä.

Muuttaa vai sopeutua?

Intialainen yhteiskunta on entisen kastijärjestelmän vuoksi äärimmäisen hierarkkinen ja sen näkyy osittain myös kansalaisjärjestöjen toiminnassa.

”On tärkeää, että liikkeissä on aluksi karismaattisia henkilöitä, mutta näiden henkilöiden pitäisi ymmärtää oma tilanteensa ja omassakin toiminnassaan pyrkiä eroon hierarkkisuudesta. Jotta Vasudhaiva Kutumbakam voisi olla oikeasti demokratiafoorumi, sen on mielestäni panostettava kaikkein kuuntelemiseen tasavertaisesti asemasta riippumatta”, sanoo Johanna Nuorteva. Sama ongelma tuli vastaan kun tarjosimme omalle kokillemme Dasille keittiöapua.

”Hän koki, ettei tehnyt työtään hyvin kun halusimme auttaa. En tiedä, pitäisikö yrittää olla mahdollisen hyvä työnantaja siinä järjestelmässä missä toimii vai pitäisikö toimintakulttuuria pyrkiä muuttamaan omalla esimerkillään”, pohtii Johanna Nuorteva.

Ilahduttavaa oli kuitenkin tavata arvostettuja naisaktivisteja, jotka työskentelevät vaikeissa olosuhteissa maaseudulla. Vaikka moni ajattelee, että naisen rooli on Intiassa passiivinen, on tunnettuja naisaktivisteja maassa paljon.

Maailmanparannusta iltaisin

Työskenteleminen uudessa ympäristössä oli helppoa, kun ympärillä oli paljon tuttuja, joista osa oli tehnyt paljonkin yhteistyötä intialaisten kanssa. Iltaisin maailmaa parannettiin yhteisessä asuinpaikassa hyvän intialaisen ruoan äärellä. Majapaikkana oli majoitustoiminnalla toimintaansa rahoittava katulasten lomakohde, eli paikka, johon lapsia pääsee katujen karuista oloista hetkeksi lepäämään.

”Lopulta kaikki saatiin valmiiksi. Lehtemmekin meni kuin kuumille kiville, koska olimme piirtäneet siihen alueen kartan eikä Maailman sosiaalifoorumin virallinen lehti valmistunut kuin vasta toisena foorumipäivänä”, muistelee Tuuli Hirvilammi.

Kun Mumbain lähiöissä oli vihdoin oppinut kulkemaan hyvin toimivilla paikallisjunilla, busseilla ja rikshoilla, oli jo aika lähteä. Loppuen lopuksi ainakin minä koin valmistelut paljon mielekkäämmiksi kuin itse sosiaalifoorumin.

Maria Svanström

Koosteita WSF-aineistoista sivuilla:
www.demokratiafoorumi.fi/wsf.html
www.democracydialogues.org/