1990-luvun lopulla AIDS uhkasi levitä nopeasti kaikkialle Intiaan Mumbain suurilta ilotaloalueilta. SAI-järjestön (Social Activities Integration) tekemä työ hidasti suuresti epidemian leviämistä ja antoi AIDS:in vastaisille toimille lisää aikaa. Taistelua ei kuitenkaan ole vielä voitettu, sillä epidemia kasvaa edelleen. Toisesta erästä tulee väistämättä paljon kovempi kuin ensimmäisestä, sillä tällä kertaa AIDS hyökkää yhtä aikaa hyvin monista pienemmistä leviämiskeskuksista. Myös vastatoimien pitäisi nyt levitä samanlaista taktiikkaa käyttäen.
Mumbain ilotaloalueilla syntyi 1990-luvun puolivälissä päivittäin noin 500 uutta AIDS-tartuntaa, vaikka vasta alle 30 prosenttia kaupungin prostituoiduista kantoi tuolloin HI-virusta. Tartuntojen määrä oli näin korkea suurelta osin sen vuoksi, että lähes kaikilla prostituoiduilla oli myös muita sukupuolitauteja ja niiden aiheuttamia haavaumia. Tämä kasvatti AIDS:in tarttumisriskin ainakin kymmenen kertaa tavallista suuremmaksi, lähes 10 prosenttiin yhtä suojaamatonta yhdyntää kohti.
Mikäli tilanteeseen ei olisi puututtu, seurauksena olisi ollut valtava kansanterveydellinen katastrofi. Uusien tartuntojen määrä olisi voinut kasvaa vielä kolme, neljä kertaa suuremmaksi. Lisäksi iso osa kaikista uusista tartunnoista olisi ollut mahdollisia uusien paikallisten epidemioiden alkuja eri puolilla Intiaa, sillä suuri osa Mumbain ilotaloalueiden asiakkaista on vain käymässä Mumbaissa.
SAI-järjestön (Social Activities Integration) ja muiden AIDS-työtä tekevien organisaatioiden tekemä työ on kuitenkin tuottanut tulosta. Mumbailla ja sen lähialueilla AIDS:ia koskeva tietoisuus alkaa jo olla varsin korkealla tasolla. Tähän ovat omalta osaltaan vaikuttaneet sekä tiedotusvälineiden kautta tapahtuva kampanjointi että SAI:n järjestämät noin 3 000 AIDS-valistusta jakanutta katuteatteriesitystä.
80-90 prosenttia Mumbain ilotaloalueiden asiakkaista on nykyään tietoisia AIDS:in aiheuttamasta uhasta ja tuo tyypillisesti itse kondomin mukanaan. SAI jakaa lisäksi Mumbain ilotaloalueiden 27 000 prostituoidulle vuosittain vajaat kaksi ja puoli miljoonaa ilmaista kondomia. Ne päätyvät pääosin Mumbain ulkopuolelta tulevien tietämättömämpien miesten käyttöön. Lisäksi kondomit ja SAI:n liikkuvat terveysklinikat ovat suuresti vähentäneet muiden sukupuolitautien esiintyvyyttä Mumbain prostituoitujen keskuudessa.
SAI saa osan kondomeista lahjoituksena Maharashtran osavaltion hallitukselta, loput se on tähän mennessä onnistunut hankkimaan suoraan valmistajalta, Hindustan Latexilta, 90 prosentin alennuksella. Tällöin yhden kondomin hinnaksi on tullut 0,3 senttiä (2 penniä). Ihmishenkien pelastaminen ei ehkä koskaan aiemmin ole ollut yhtä halpaa!
Vuoden 2006 aikana Ympäristö ja kehitys ry:n tukema projekti jakoi noin 900 000 kondomia Mumbain ilotaloalueille. SAI:n jakamien ilmaisten kondomien tarve Mumbain ilotaloalueilla laski huolimatta siitä että kondomien käyttöaste on kasvanut. Tämä kertoo siitä että AIDS:ia ja muita sukupuolitauteja koskeva tietoisuus on edelleen kasvanut ja että kondomien käytöstä on alkanut tulla yhä selkeämmin kiinteä osa Mumbain ilotaloalueiden kulttuuria. Vaikuttaa siltä, että saavutetut tulokset ovat olleet jossakin määrin pysyviä.
SAI järjesti vuonna 2006 myös HIV-positiivisten ihmisten syrjintää vastustaneen mielenosoituksen, johon osallistui 1800 mumbailaista prostituoitua sekä terveys- ja sosiaalityöntekijöitä ja HIV-positiivisia ihmisiä. Mielenosoitus ja sen viesti sai laajaa huomiota muun muassa kaikilla Intian tärkeimmillä TV-kanavilla.
On mahdotonta sanoa, miten monta AIDS-tartuntaa SAI:n työ on jo tähän mennessä ehkäissyt, varmasti ainakin muutamia miljoonia, ehkä vielä paljon enemmän. Mumbai oli kuitenkin vielä vähän aikaa sitten taudin ylivoimaisesti tärkein leviämiskeskus Etelä-Aasiassa, eräänlainen koko maailman AIDS-pääkaupunki. Ilman tehokasta epidemian torjuntaa Mumbaissa sadat tuhannet eri puolille Etelä-Aasiaa syntyneet uudet paikalliset AIDS-epidemiat olisivat väistämättä jo korjanneet melkoisen sadon. Lisäksi epäsuora kuolleisuus huoltajansa menettäneiden lasten ja vanhusten keskuudessa olisi kasvanut merkittävästi.
SAI:n työ on samalla torjunut myös monien muiden tappavien tautien leviämistä. Alueilla joilla kuppa on edelleen yleinen, se aiheuttaa jopa puolet kaikista keskenmenoista ja lisää suuresti vastasyntyneiden lasten kuolleisuutta. Eräät sukupuolitautina leviävät streptokokki-B-bakteerit vaikuttavat samalla tavalla: ne ovat muun muassa yleisin pienten vauvojen aivokalvontulehdusten ja verenmyrkytysten syy. Monet sukupuolitaudit voivat siirtyä suoraan äideiltä heidän syntymättömille lapsilleen.
Vuoden 2006 aikana SAI:n liikkuvilla klinikoilla Mumbain ilotaloalueilla hoidettiin noin 7000 prostituoitujen sairaustapausta, suurin osa niistä erilaisia sukupuolitauteja. SAI vastasi edelleen myös turberkuloosin vastaisen DOTS-ohjelman toteutuksesta Mumbain ilotaloalueilla.
Virusperäinen maksatulehdus hepatiitti B on tähän asti tappanut Intiassa paljon enemmän ihmisiä kuin AIDS. Se tarttuu myös likaisten neulojen välityksellä, noin sata kertaa helpommin kuin HIV, mutta suurin osa tartunnoista on Intiassa edelleen peräisin suojaamattomista yhdynnöistä prostituoitujen kanssa. Tietty osa tartunnoista jää kroonisiksi ja johtaa lopulta maksakirroosiin tai maksasyöpään.
Papilloomaviruksista keskimäärin vain puoli prosenttia aiheuttaa syöpää, mutta ilotaloalueista tulee helposti juuri pahimman tyypin viruksia jalostavia tautitehtaita jos ongelmaan ei kiinnitetä huomiota. Silloin kun virusten siirtyminen isännästä toiseen on hyvin helppoa, aggressiivisemmat ja tappavammat taudinaiheuttajat yleistyvät miedompien kantojen kustannuksella. Papilloomavirukset ovat varmasti tärkein kohdunkaulan syövän iheuttaja maailmassa, mutta niitä on alettu epäillä keskeiseksi osasyyksi myös noin kymmeneen muuhun syöpään.
Tutkijat ovat viime aikoina alkaneet vakuuttua siitä, että erilaiset krooniset tulehdukset vaikuttavat ratkaisevasti verisuonten kalkkeutumiseen ja sepelvaltimotaudin kehittymiseen. Muun muassa sukupuolitauteina leviävien hepatiitti- ja herpes-viruksien on arvioitu vaikuttavan tällä tavoin, samoin kuin keuhkoklamydia-, ientulehdus-, peridoniitti- ja hammasmätäbakteerien. Etelä-Aasian asukkaat ovat tavallista haavoittuvaisempia verisuonten kalkkeutumiselle koska heillä on ohuemmat valtimot kuin muiden maantieteellisten seutujen ihmisillä. Eräät intialaiset sydänkirurgit ovat huomauttaneet, että heidän potilaidensa keski-ikä Euroopassa on 65 vuotta ja Intiassa vain 45 vuotta.
Kun kaikki nämä tekijät lasketaan yhteen, SAI:n toiminnan kustannus-hyötysuhde alkaa näyttää jopa fantastisen hyvältä. On vaikea löytää ainoatakaan toista terveysalan projektia, joka pystyisi yhtä pienellä rahalla (noin 50 000 eurolla vuodessa) ehkäisemään yhtä suuren joukon ennenaikaisia kuolemantapauksia.
Jos lahjoitat rahaa SAI:n työlle, saat aikaan suuria tuloksia. Pienikin lahjoitus voi jo pelastaa monen ihmisen hengen.
Risto Isomäki