Ympäristö
&
Kehitys
ry

Etusivu > Energia

Jorma Kivistö




Ydinreaktorit ja tsunamit 1508-2008
Kartta: ydinvoimalat ja tsunamit 1508-2008

Ydinvoimalat suojattava tsunameilta


Uusiutuvaa energiaa kohti

Ympäristö ja kehitys ry tekee uusiutuvaan energiaan liittyvää yhteistyötä Pakistanin hallituksen sekä pakistanilaisten ja intialaisten kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa. On myös mahdollista, että eräiden Intian osavaltioiden hallituksista tulee vuonna 2006 yhdistyksen uusia yhteistyökumppaneita.

Rauhandialogit vedestä, energiasta ja uusiutuvasta energiasta -hanke (joka saatetaan loppuun vuonna 2006) ja Uusiutuva energia -yhteistyö Intian ja Pakistanin kanssa -hanke (joka alkaa vuonna 2006) sulautuvat käytännössä yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi.

Intian ja Pakistanin uusiutuva energia-ohjelma on kasvanut lyhyessä ajassa kunnianhimoiseksi ja laajaksi kokonaisuudeksi, ja että siitä on jopa saattanut tulla eräänlainen Ympäristö ja kehitys ry:n harjoittaman kehitysyhteistyön uusi lippulaiva.

Yhteystiedot.


Ympäristö ja kehitys ry:n toimintaohjelma vuonna 2006 energiaan ja ilmastoon liittyvien hankkeiden osalta

Pienten tuulimyllyjen tuotanto Intiassa ja Pakistanissa
- lisätiedot: Energia & ilmasto > tuuli
Megawattiluokan tuulimyllyjen tuotanto Pakistanissa
- lisätiedot: Energia & ilmasto > tuuli
Elsbett-muunnossarjojen tuotanto Pakistanissa ja Intiassa
- lisätiedot: Energia & ilmasto > biopolttoaine
Elsbett-moottorien tuotanto Pakistanissa ja Intiassa
- lisätiedot: Energia & ilmasto > biopolttoaine
Uusien öljykasvilajien ja –lajikkeiden viljelyn käynnistäminen Intiassa ja Pakistanissa
- lisätiedot: Energia & ilmasto > biopolttoaine
Leväöljyn tuotantokokeet ja puristusjätteen varastointi suolaan
- lisätiedot: Energia & ilmasto > biopolttoaine
Aurinkokourujen tuotanto Pakistanissa ja Intiassa
- lisätiedot: Energia & ilmasto > aurinko
Aurinkolämmön kerääjien tuotanto Pakistanissa
- lisätiedot: Energia & ilmasto > aurinko

Suomalaisten takkauunien tuotanto Pakistanissa
- Pakistanin vuorilla käytetään yksinkertaisia kamiinoja ja avotakka-tyyppisiä tulisijoja, joiden lämmityshyötysuhde on parhaimmillaan 5 - 10 prosenttia. Epätäydellinen palaminen vapauttaa sisäilmaan vaarallisia pienhiukkasia. Heikki Hyytiäisen kehittämä, yläpalopesällä ja kapealla nielulla varustettu ns. suomalainen takkauuni saavuttaa parhaimmillaan yli 90 prosentin hyötysuhteen ja tiilinen takka polttaa puut puhtaammin. Takkoja olisi mahdollista tuottaa paikallisia markkinoita varten halvemmalla kuin Suomessa esimerkiksi Pakistanissa. Tuotannon käynnistämiseen riittänee suomalaisia takkauuneja koskevien englanninkielisten opaskirjojen, piirustusten ja opetusvideoiden lähettäminen Pakistaniin.

Pauli Rantasen keittoliesikeksintöjen siirtäminen Intiaan ja Pakistaniin
- Rantasen tärkeimmistä keittoliesikeksinnöistä lähetetään mallikappaleet Intiaan ja Pakistaniin. Rantasen keittimet polttavat puuta puhtaammin ja tehokkaammin kuin Intiassa ja Pakistanissa nyt käytössä olevat mallit, ja ennen kaikkea vähentävät ruuanlaitossa syntyviä vaarallisia pienhiukkaspäästöjä.

Pauli Rantasen hiiliretorttiteknologian siirtäminen Pakistaniin
- Ympäristö ja kehitys ry lähettää vuonna 2006 Pakistaniin myös Pauli Rantasen kehittämän puuhiiliretortin yksityiskohtaiset piirrustukset ja rakennusohjeet.

Atsteekkien superbakteeriprojektin esivalmistelu
- lisätiedot: Energia & ilmasto > bakteerit

Kohti hajautettua tuotantoa

V.K. Desai (Kirjoittaja on gandhilainen liikemies ja Azadi Bachao Andolan-liikkeen koordinaattori Gujaratissa. Teksti on katkelma teoksesta Outline of Real Swaraj.

Intian huonoksi onneksi teollisuustuotantoamme on keskitetty raskaalla kädellä. Koko Intian tekstiiliteollisuus on keskitetty 700 kutomoon joiden kautta liikkuu 400 miljardin rupian (noin 9 miljardin euron) verran rahaa vuodessa. Tämä teollisuuden muoto pitäisi hajauttaa kaikkiin koteihin ja jokaiseen kylään nykyaikaisten, pikkuruisten koneiden avulla, niin että sen tuottamat hyödyt tavoittaisivat niitä tarvitsevat ihmismiljoonat.

Jokaisessa kylässä tuotetaan puuvillaa ja jokaisessa kylässä käytetään vaatteita. Siispä jokaisessa kylässä ja kodissa pitäisi tuottaa kangasta paikallisesta puuvillasta. Vain jos näin tehdään, kylien varallisuus voi jälleen alkaa kasvaa ja työttömyys kääntyä laskuun.

Vain 150 vuotta sitten Intiassa ei ollut yhtään tekstiilitehdasta. Tuohon aikaan kangasta tuotettiin jokaisessa kodissa omin käsin. Tänään meillä on sähköä. Jotta tekstiiliteollisuus voitaisiin hajauttaa jokaiseen kotiin, sähkön käyttö on välttämätöntä ja tärkeää.

300 000 yksinkertaisella yhden hevosvoiman moottorilla käyvää puuvillanpuhdistuskonetta voisi puhdistaa hajautetusti kaiken Intian puuvillan. Yksi tällainen kone maksaisi vain noin 5000 rupiaa (noin 90 euroa).

50 000 pientä paalauskonetta voisi tuottaa 20 kilon kokoisia puuvillapaaleja nykyisten 170 kilon paalien asemasta. Nyt Intia tuottaa 20 miljoonaa 170 kilon puuvillapaalia vuodessa. Jos tuotanto hajautettaisiin kyliin, voitaisiin tuottaa 100 miljoonaa 20 kilon paalia 50 000 pienemmällä prässillä, joista kukin maksaisi alle 100 000 rupiaa.

Intian kylät tarvitsisivat ainakin 9 miljoonaa 8-neulaista langan kehräämiskonetta. Tällä tavoin voitaisiin tukkia merkittävä varallisuuden vuoto pois kylistä ja synnyttää ihmisille valtavasti enemmän mahdollisuuksia itsensä työllistämiseen. Lisäksi ihmiset saisivat vaatteensa halvemmalla kuin nykyään.

Samalla tavalla Intian koko sokeriteollisuus koostuu nykyään 400 tai 500 sokeritehtaasta. Hajauttamiselle on paljon mahdollisuuksia myös tällä teollisuudenalalla. Jos tyhjiöprosessoinnin mahdollistavia teknologioita levitettäisiin kyliin, tuhansiin kyliin syntyisi tuhansia pieniä sokeritehtaita. Hajauttaminen johtaisi suurempaan sokerin tuotantoon ja halvempiin hintoihin. Intiassa olisi tilaa noin 100 000 pienelle, yhtä aikaa sokeria ja palmusokeria tuottavalle tehtaalle.

Sementtiteollisuutta pidetään hyvin raskaana teollisuutena. Koko Intian sementin tuotanto tapahtuu 80 tai 100 isossa tehtaassa. Sementtitehtaat muodostavat kartellin ja riistävät koko maata nostamalla hintoja kohtuuttomasti. Mutta todellisuudessa sementti ei ole mikään mystinen tuote. Se on vain sekoitus kalkkikiveä polttamalla saatuja luonnollisia yhdisteitä joihin on sotkettu lisäksi sopiva määrä savea. Sen valmistamiseksi ei tarvita suurta tehdasta. Pieniä 10-50 tonnia sementtiä päivässä valmistavia sementtitehtaita on mahdollista perustaa kaikkialle missä on saatavilla kalkkikiveä. Ne voisivat kilpailla menestyksekkäästi miljoona tonnia vuodessa valmistavien isojen sementtitehtaiden kanssa. Maa tarvitsisi välttämättä 50 000 – 100 000 tällaista pientä sementtitehdasta. Pelkästään Saurashtran alueelle niitä tarvittaisiin 4 000. Ne voisivat tuottaa ihmisille rakennusaineita halvemmalla kuin jättiläistehtaat.

Nykyään 20 miljoonan tonnin suuruinen öljynsiementen vuosituotanto murskataan ruokaöljyksi 25 000 suuressa laitoksessa eri puolilla Intiaa. Prosessi siirtää Intian kylistä voittoina vuosittain noin 40 miljardin rupian verran varallisuutta. Jos kyliin sijoitettaisiin 200 000 pienempää öljynpuristinta, koko tuotantoprosessi voitaisiin siirtää paikallistasolle ja ihmiset saisivat tuoreempaa ja puhtaampaa ruokaöljyä.

200 000 pientä riisin kuorimakonetta kylissä voisi kilpailla isompien tehtaiden kanssa. Kukin niistä maksaisi vain noin 50 000 rupiaa.

Intiassa olisi potentiaalia noin 100 000 pienvesivoimalalle, jotka voisivat tuottaa paikallisesti halpaa sähköä. 100 000 pientä saippuatehdasta kylissä voisi työllistää 100 000 työtöntä opiskelijaa. Emme tarvitse suuria ylikansallisia saippuatehtaita mihinkään.

Intian puoleen miljoonaan kylään pitäisi perustaa puoli miljoonaa pientä sähköä tuottavaa aurinkovoimalaa. Miljoonia vielä pienempiä aurinkoenergiaa tuottavia voimalaitoksia tarvitaan tuottamaan keittoenergiaa ihmisille sekä sähköä valaistukseen ja erilaisia kyläteollisuuden muotoja varten.

Tällä tavoin monet eri teollisuudenalat kuten lääketeollisuus, kemianteollisuus, koneiden ja laitteiden valmistus, autoteollisuus ja sähkön tuotanto olisi suurelta osin mahdollista hajauttaa. Tällainen hajauttaminen johtaisi maan todelliseen kehittymiseen ja hyödyttäisi ihmisten enemmistöä. Tällä hetkellä koko teollinen rakenne on väestön varakkaan 3 prosentin käsissä, he hyötyvät tuotannosta ja käyttävät hyväkseen muita 97 prosenttia. Tämän pitäisi loppua heti. Siksi teollinen hajauttaminen on ehdottoman välttämätöntä.