Terra Preta: hiilipäästö-negatiivinen, ympäristön elintoimintoja korjaava, menetelmä yhteisöjemme ylläpitoon ja hyvinvointiin, jota rikkaimmat kuten köyhimmätkin voivat harjoittaa, tarviten ainoastaan paikallisia materiaaleja ja pienehkön määrän ohjeita ja hyppysellisen asennetta.
Terra Preta do Indio on viimevuosina enemmän tutkittu, mutta muinainen Amazonasin alueen kulttuurien menetelmä uuden pysyvän multamaan luomiseksi, vähemmän hedelmällisistä ja enemmän aavikoituneista maaperistä, käyttäen kontrolloituja määriä sekoitettuja puuhiiltä, kompostimateriaaleja ja ruukunsirpaleita. Viime vuosina tätä, kotitalouksissa itse tehtävissä olevaa, matalan teknologian mutta korkean hyödyn, menetelmää on tutkittu erilaisissa ilmasto- ja maaperä-olosuhteissa. Yksi menetelmä valmistaa toimivaa Terra Preta -tyyppistä mikstuuraa uuden pysyvän elävän multamaan aikaansaamiseksi, on muuttaa biomassaa (Kuten oksia, olkia... mitä tahansa kuivaa orgaanista ainesta mitä ei muutoin tarvita vieläkin välttämättömämmin ihmisille tai alueen ekologisille elintoiminnoille) puuhiileksi yksinkertaisin savupäästöttömin pyrolyysimenetelmin, joissa savu samalla poltetaan energiaksi, lämmittämiseen ja ruuanlaittoon. Yksi tälläinen pyrolyysimenetelmä jonka voi koota muutamassa tunnissa, suhteellisen kaikkialla saatavilla olevista osista, on Holon -metodi, jonka ohjeet löytyvät tästä linkistä.
Eräs toinen vastaavan kaltainen metodi mikstuuran puuhiili-osan valmistamiseen kuivista biomassoista, on kestävämpi Anila -liesi. Anila lieden käyttöohjeet ja toimintakaaviot, ja hieman lisää informaatiota Terra Preta metodista löytyy täältä.
On hyvin tärkeää muistaa ettei näitä menetelmiä tule käyttää rajoitetussa ilmankierrossa, vaan näitä tulisi käyttää vain ulkotiloissa. Muutoin on vaarana että osa näkymättömistä palokaasuista saattaa jäädä palamatta hellassa (muunmuassa häkäkaasu), ja voivat samoissa suljetuissa tiloissa oleville eläville olennoille aiheuttaa vakavia vaaratilanteita ja vaurioita: Tajunnan heikkenemistä, tajuttomuutta, kuoleman, ja jopa tulipaloja. Vain ulkokäyttöön, jo pelkän paloturvallisuudenkin kannalta.
Huolimatta siitä että näitä metodeja voi käyttää useimmissa ympäristöissä ja ne ovat valmistettavissa ympäristöistä löytivistä materiaaleista, niistä on monia hyötyjä: Tarvitaan vähemmän polttopuuta saman lämpömäärän ja lämmitysajan aikaansaamiseksi ruuanlaittoon ja lämmitykseen, kuin mitä saadaan aikaan perinteisellä kolmen kiven nuotiometodilla. Täten vähemmän polttopuita tarvitsee kaataa ja kerätä, mikä säästää sekä puita että työmäärää ja siihen kuluvaa energiaa. Anila, ja Holon -menetelmät myös mahdollistavat kaikenlaisen kuivan biomassan käytön, kuten lehtien, olkien, akanoiden, ja niin edelleen, joita ei voida polttaa kolmen kiven tulisijamenetelmällä, täten säästäen vieläkin enemmän puita polttopuun keräämiseltä. Anila ja Holon menetelmät myös aiheuttavat paljon vähemmän savua, välillä ollen jopa täysin savuttomia, koska niissä poltetaan itse savu lämmön aikaansaamiseksi... täten parantaen läheisen ilman laatua, mikä taas vähentää hengityselinten sairauksia ja haittoja joita aiheutuu perinteisistä kolmen kiven nuotioista. Kauempana itse näiden menetelmien käyttäjistä, ekologisesta näkökulmasta tämä on myös hyvästä, sillä huomattavasti vähemmän nokihiukkasia vapautuu ilmaan tuulten kuljetettavaksi paikallisten vuoristojen jäätiköiden (jotka ovat monien jokien alkulähteinä), jään ja lumen albedoa (= heijastustkykyä) vähentämään. Nykyään (2010) juuri tämänkaltaiset nokihiukkaset vähentävät sekä paikallisten vuoristojen että planeetan napajäätiköiden heijastuskykyä, mikä aiheuttaa jäätiköiden lämpenemistä, mikä aiheuttaa jäätiköiden sulamista pois: Jäätiköiden alentunut heijastuskyky. (Erityisenä ongelmakohtana pitäisin tietojeni perusteella ilmiötä jota kutsutaan Savupilveksi Aasian yläpuolella, joka vaikuttaisi aiheuttavan vakavaa uhkaa Himalajan jokien alajuoksujen ylläpitämille alueille: muunmuassa Pakistan ja Intian niemimaa. Alueen jokien kulun häiriintyessä aiheutuvan ympäristöpakolaisuuden ja ympäristökonfliktien voidaan pelätä olevan kokoluokaltaan massiivisia ja koko planeetan väestöön vaikuttavia).
Hyödyt jatkuvat vielä senkin jälkeen kun on saatu biomassasta nuotioon verrattuna suurempi määrä ja aika lämmitystä ja kuumennusta, polttamalla biomassasta erittyvä savu, samalla kun biomassa muuttuu puuhiileksi: Tämä puuhiili voidaan tehdä Terra Preta -tyyppiseksi mikstuuraksi jauhamalla se puuhiilipölyksi (yksi menetelmä jauhamiseksi on laittaa puuhiili kahden muovikalvon, kuten maatalousmuovi tai remonttitelineiden sääsuoja-muovit, taikka laittaa puuhiili tiiviiseen säkkiin, kuten muovisäkkiin, ja talloa se jauhoksi, astelemalla sen päällä, tms.), sen jälkeen sekoittamalla tämä puuhiilijauho kosteaan kompostimateriaaliin (mikä tahansa kostea kompostimateriaali sopinee, esimerkiksi se liete jota syntyy biokaasupöntössä sivutuotteena kasvimateriaaleista biokaasua valmistettaessa tai jopa ihmisen lantaa: puuhuussin kompostiläjää), ja kun puuhiilijauhon mikroskooppisen fraktaalisen (samanlaista muotoa pienempänä ja pienempänä toistava) huokoiset muodot ovat imeneet itseensä (kuten talouspaperi tai pesusieni imee nesteitä) näitä kompostoituneita kasviravinteita, mixtuuran pitäisi olla valmis levitettäväksi hedelmättömälle hiekkamaalle, sateen tai kasteluveden imeytettäväksi se hiekkamaan pintakerroksiin, täten luoden alkusysäyksen ja ravinteet maaperämikrobeille ja sienten rihmastoille (sienten juuriverkostoja, ilmeisesti enemmänkin kasvualustansa sisällä elävä "puu" tai "pensas", jonka lisääntymiseen tarkoitettuja "hedelmiä" tuntemamme sienet ovat) alkaa asuttaa ja työstää kasveille ja muille eliöille ravitsevaksi multamaaksi. Niillä alueilla joilla maaperämikrobeja on hyvin vähäisesti, mikrobiaktiviteettien "aloitusmehu" voi olla tarpeen, esimerkiksi sellainen jota monet Intian alueen maanviljelijät valmistavat tynnyrillisestä vettä, raakasokerista, ja lehmän virtsasta ja lehmänlannasta, jonka sekoittavat ja jättävät sitten lämpimään paikkaan käymään muutamaksi päiväksi, kunnes mikrobien aktiviteetit ovat juuri ohittaneet huippunsa, jolloin kaatavat sen viljelyalueelleen.
Uusi hedelmällinen multamaa tarjoaa uutta viljelysalaa, jossa voidaan kasvattaa enemmän ravintoa hengissä pysymiseen, kuten myös vähemmän metsiä kaadettavaksi väliaikaiseen kaskeamisviljelyyn hengissä selviämiseen ja sen jälkeen aavikoitumiseen: sen sijaan elottomia hiekka-alueita voidaan pysyväisesti elävöittää kasvillisuudelle ja puutarhuroinnille.
Ilmeisesti Terra Preta -tyyppiset mikstuurat myös sitovat itsessään olevan puuhiilen täten elävöitettyyn multamaahan tuhansiksi vuosiksi, mahdollisesti vieläkin pidemmäksi aikaa, täten tehden tästä erityisen käytännöllisen metodin hiilen kaappaamiseksi ilmakehästä (mistä puuhilletyt kasvit ovat sen kasvaessaan ottaneet), pois ilmakehän kierrosta huomattavasti halvemmin ja mahdollisesti myös luotettavammin kuin mekaanisekemialliset korkean teknologian hiilen varastointiratkaisut. Josko tämä hiilen ilmakehästä pois lakaiseminen ilmakehästä tulee olemaan hyödyllinen, vaikkakin tahaton, sivuvaikutus Terra Preta -tyyppisestä paikallisesta bioremedioivasta ( = BioParannuttava = ympäröivän luonnon elintoimintoja tervehdyttävä) ravinnontuotantomentelmästä, vai voiko maahan haudattua ja vehmautta ylläpitävästä puuhiilimäärästä saada paikallisille bioremedioija puutarhureille ja viljelijöille paljon tarvittuja hiilikrediittimaksuja, riippu täysin kaikkien hiilipäästömarkkinoihin ja niiden muodostumiseen vaikuttavien ihmisten tahdosta ja valitsemista katsontakannoistaan. Terra Preta -tyyppiset mixtuuramenetelmät näyttävät toimivan sitä nopeammin mitä lämpimämmällä alueella ollaan: noin kuudessa kuukaudessa saadaan satoa ravintokasveista päiväntasaajan alueella, mutta Suomen kaltaisissa olosuhteissa voi mennä pidempään, riippuen maan lämmöstä ja maaperämikrobien elinolosuhteista.
Terra Preta -tyyppiset menetelmät voitanee soveltaa ympäristön ja yhteisön käytännön materiaalivirtoihin, käyttämällä sitä yhdessä esimerkiksi seuraavien, yleensä paikallisista materiaaleista, itse tehtävissä olevien menetelmien kanssa:
Biokaasu, mitä voidaan tehdä tehokkaasti matalan teknologian (ja korkean selväjärkisyyden) menetelmillä, kuten Intiassa joillakin alueilla missä kylien asukkaat käyttävät itse tekemiään ilmatiivitä savikammioita biosulattamoina. Vesikasvien (kuten Vesihyasintti monilla lämpimillä alueilla, tai esimerkiksi karvalehti suomalaisissa järvissä) ja levien kerääminen, aurinkokuivaaminen (myös hyvin matalan teknologian menetelmä), ja pyrolyysi puuhiiltäminen, yliravituista ja lannalla yms. eloperäisellä jätteellä pilatuista suolattomista vesistöistä. Tällaisia kerättyjä ylirehevöityneitä vesikasvullisuuksia voidaan myös biokaasuunnuttaa, jolloin olisi mahdollista kerätystä vesikasvillisuudesta aurinkokuivata ja puuhiillostaa yksi osa, ja biokaasuunnuttaa toinen osa, jolloin voitanee saada molemmat Terra Preta -tyyppisen mixtuuran ainekset samasta lähteestä. (Ehkä merivesistä voitaisiin myös kerätä merileviä, ja ripustaa levät rannalle, sadeveden huuhdottavaksi levien pinnat suolattomiksi, ennen biokaasuunnuttamista tai aurinkokuivaamista ja puuhiiltämistä, jolloin voitaisiin kerätä ravinteita läheisiltä merialueilta, siirrettäväksi ravinneköyhtyneisiin maa-alueisiin, kuten aavikouituneille alueille tai avohakatuille alueille, uuden pysyvän multamaan aikaansaamiseksi... ?).
Näistä linkeistä löytyy erinäisiä biokaasusulattamoiden valmistusohjeita, tarpeen niin vaatiessa, niiden periaatteiden pitäisi olla sovellettavissa myös savikammioista valmistettaviksi: http://biorealis.com/digester/construction.html and http://www.arti-india.org/content/view/46/43/
Kasvukumppanilajien viljely: ajattelutapa ja menetelmä jossa valikoituja kasvilajikkeita istutetaan lähekkäin tai limittäin, siten että toimivat elintoiminnoiltaan ja ominaisuuksiltaan toisiaan vahvistaen: esimerkiksi karkottaen haitallisempiä hyönteisiä toisistaan, houkutellen suotuisia eläimiä ja hyönteisiä (kuten pölyttäjiä) toistensa luokse, vaikuttaen maaperään tavoilla jotka tukevat toistensa kasvuvaiheita, ja niin edelleen. Tästä linkistä löytyy eräs lista kasvilajeista, jotka soveltuvat toistensa kasvukumppaneiksi, ja havaintoja siitä millä tavoin niiden on todettu hyödyttävän toisiaan.
Rihmastoavustettu viljely, jossa sienirihmastojen (sienten "juuri" -verkostojen) muodostamia yhteiseloja kasvilajien juuristojen kanssa suunnitelmallisesti ohjaillaan, kuten kosteuden ja ravinteiden tehokkaampaa sitoutumista rihmastojen ympäröimien juurten ympäröivään maahan ja maan muokkaamaansa rakenteeseen tehokkaampaa sitoutumista, ja laajempi-pinta-alaisemmalla rihmastoverkostollaan keräämiensä ja muokkaamiensa ravinteiden tarjoamista ja vaihtoa kumppanikasviensa kanssa. Tätä voidaan tehdä valitsemalla sopivien paikallisten luonnonvaraisten sienten rihmastoja, joiden tiedetään muodostavan tiiviitä yhteiseloja niiden kasvilajien kanssa joita ollaan kasvattamassa. Kun rihmastot on ympäristöstä tunnistettu niiden muodostamien sienten perusteella (Maan päällä näkyvä osa jota kutsumme "sieneksi" on itseasiassa rihmaston Itiöemä, lisääntymistä varten muodostama osa, samaan tapaan kuin hedelmäpuut muodostavat hedelmiä, joiden tehtävänä on levittää rihmaston Itiöitä (mikroskooppisia "siemeniä"), voidaan rihmastoista varovasti kerätä osia, ja kuljettaa asuttamaan niille suunniteltua paikkaa ja yhteiseloon valittujen kasvilajien kanssa. Täten voidaan myös kasveja ja maaperää vahvistavan yhteiselon vaikutuksesta tarvita vähemmän lannoitusaineita ja torjuntamyrkkyjä. Osa tälläisistä yhteiselon muodostavista sienirihmastolajeista myös tuottaa syötävänä satonakin kerättävissä olevia itiöemiä (esimerkiksi Koivujen kanssa elävät Koivunpunikkitattien rihmastot). Huomattakoon myös se, että monet syötävätkin sienilajit kykenevät hyödyntämään monenkaltaisia ravinnoksemme kelpaamattomia eloperäisiä aineita ja muuntamaan niitä myös syötäviksi sieniksi, esimerkiksi Osterivinokkaat kykenevät syömään puuta,(lankkuja, hirsiä, tukkeja puunrunkoja, yms.), paperia, olkia ja muuta vastaavaa, ravinnoksemme kelpaaviksi sieniksi... jopa raakaöljyä (mahdollisesti myös puuöljyä/tervaa). Ehkä mekin voisimme oma-alotteisesti toimia kuten erinäiset muurahaislajit ovat toimineet jo aikoja: ne keräävät kaikenlaista sellaista eloperäistä ainesta jota eivät pysty syömään tai käyttämään, ja kuljettavat sen yhteisönsä sienirihmastokammioihin sienirihmaston syötäväksi, niin että sienirihmasto metabolisoi (muuntaa biologisesti) materiaalin rihmastoksi jota muurahaiset taas pystyvät syömään ravinnokseen. (Ainakin näille muurahaislajeille tämä näyttää toimineen miljoonia vuosia tai pidempään. Ehkäpä voisimme oppia tästä jotakin ?).
Lisää tietoa, testituloksia ja ohjeita, näistä itse tehtävissä olevista yhteiselomenetelmistä sienirihmastojen kanssa (tai "paikallisten sienirihmastolajien käyttämisestä") suosittelen seuraavaa kirjaa: Mycelium Running, kirjoittajalta Paul Stamets, kustantaja Ten Speed press. Kirja on myös osittain luettavissa tässä linkissä. Tässä lyhyessä englanninkielisessä videossa kirjoittaja Paul Stamets selittää tiivistii manetelmien perusteista ja käsitteistä.
Suomalaisten kaupunkien, Esimerkiksi Helsingin kohdalla, huomattakoon että Sienet kasvavat tiiviissäkin kasvatusperaatioissa sisätiloissa, vaativat vähemmän valoa kuin yhteyttävät kasvit, ja tuottaakseen syötäviä itiöemiä suuriakin määriä, ne tarvitsevat myös vähemmän lämpöä, etenkin paikalliset lajikkeet. Ruokaturvallisuuden takia monokluttuureja ja kloonattuja (monistettuja rihmastoja: yleinen käytäntö myös matalanteknologian sieniviljelyissä) ei pitäne käyttää liian pitkälle, vaan sienien tulee antaa ainakin tarpeeksi usein käydä läpi itiövaiheensa. Olettaisin tyhjien parkkihallien, kuten kerrostaloasuntojen ja asuntokohtaisten saunojenkin soveltuvan täydellisesti intensiiviseen ekologiseen ravintosieniviljelyyn katossa olevista verhokiskoista roikkuvissa putkisäkeissä/pusseissa, kunhan kosteutta ja itiömääräpitoisuuksia ilmassa tarkkaillaan (homevaurioiden ja keuhkohaittojen välttämiseksi).
Metsäpuutarha, ("Ruokametsä"-viljely, kulkee myös nimillä: Kerrospuutarha, ja englanniksi: "Food Forest" ja "Layer Gardening") Permakulttuurimetodi suhteellisesti runsaan ruokamäärän tuottamiseksi pitkään hedelmällisellä menetelmällä metsissä ja metsätilkuissa, jotka voidaan myös panna alulle puuttomilla maa-alueilla. Ilmeisesti tällä menetelmällä saatavat ruokamäärät ovat maapinta-alaan nähden huomattavia, jopa tehomaatalouteen verrattuna, mutta ei tarvitse tehomaataloudessa tarvittavia kaivostettavia ja teollisesti valmistettavia lannoitteita ja myrkkyjä, kuten ei myöskääm maatalouskoneita ja niiden (tätänykyä yleensä) fossiilisia polttoaineita, yms. Lisää informaatiota ja linkkejä (englanniksi) tästä menetelmästä.
Tunkiomadoista, lieroista, lienee huomattavaa hyötyä permakulttuuri ja/tai kaupunkiravinnon viljelyssä. Tästä syystä lierojen kompostikasvatusta kannattanee tukea, sekä taloyhtiöiden kompostoreissa (mikäli eivät ole valinneet biokaasusulattamoa, jonka ilmattomassa tilassa lierot eivät viihdy), että pienissä postilaatikon kokoisissa asunnon sisällä pidettävissä matokompostoreissa, (joita esimerkiksi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskekus Oy ohjeistaa ihmisiä tekemään jakamissaan ilmaislehtisissä: "Tunkiolierot Touhuilemaan" (2006)).
Permakulttuurimenetelmistä ja siihen liittyvistä tehokkaista ajattelu- ja toimintamalleista ympäröivässä elollisessa maailmassa.
Myös seuraava
lyhyt video opastus erääseen onnistuneeseen aavikkotontin viherrysoperaatioon.
Keskustelufoorumeita, ohjeita, kysymyksiä, vastauksia ja ideoita permakulttuurimenetelmiin liittyen.
Tästä linkistä löytyy kokonainen yhteisön ympäristössään selviytynisopas, missä on käytetty testattuja menetelmiä,
yksinkertaisilla englanninkielisillä ilmaisuilla ja ohjeistuskuvilla ja kaavioilla.
(Tästä linkistä ylläpitäjät toivovat rekisteröitymistä, ja siitä eteenpäin valitsemalla "A Community Guide to Environmental Health"
saat koko kirjan, luku kerrallaan, tai vaihtoehtoisesti yhtenä tiedostona, ilmaiseksi,
tai voit tilata ja ostaa kirjan painettuna paperimuodossa).
Ja tästä,
menetelmä kodin talousveden puhdistamiseen ja kierrättämiseen kasvattamalla samalla ruokavihanneksia pystysuorassa
kasvatusseinässä..
Lähiaikoina, myös EPLIES, Public Library of Ideas,
pitäisi sisältää aiheeseen liittyvää informatiota ja ohjeistuksia, myös Suomeksi.
Yksinkertainen Maatalous ja Metsätalous materiaalivirtakaavio suomenkaltaisille alueille, tosin tämä on sikäli vanhentunut että siinä puhutaan tuhkasta, eikä puuhiilestä ja Terra Preta -tyyppisten mikstuurien laajemmista käyttöalueista.
MaxT
P.S.
Tässä lyhyessä esittelyssä, joka toimii sekä yhteenvetona, esittelynä, kuten myös käytännön ohjeistuksena, olen valinnut helposti
skaalautuvia menetelmiä joihin ei tarvita suuria investointeja aktiviteettien alkuunlaittamiseksi.
Menetelmät tähtäävät siihen että kotitaloudet, taloyhtiöt ja naapurustot, kuten myös kaupungit ja kunnat, pystyvät niitä soveltamaan, tarvittaessa ympäristössä saatavilla olevista kierrätettävistä osista, ja niin paljon kuin mahdollista pyritään samalla kasvihuonekaasu Negatiivisuuteen (jo ilmakehässä olevien KH-kaasujen poistamiseen). Olen myös koittanut kiinnittää huomiota olemassa olevien infrastruktuurien käyttämiseen, kansalaisten työllistämiseen ja reaalitaloudellisiin vaikutuksiin ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävillä tavoilla.