Atsteekkien pääkaupungin, Tenochtitlanin, ruokahuolto perustui ennen espanjalaisten valloittajien tuloa chinampas-nimellä tunnettuihin kelluviin puutarhoihin. Kyseessä oli yksi tuottavimmista tunnetuista maataloustuotannon muodoista: chinampas-viljelmät tuottivat 6-8 satoa vuodessa.
Espanjalaiset barbaarit hävittivät atsteekkien viljelmät ja rakensivat tilalle kaupungin, joka ei arkkitehtonisesti ollut yhtä kaunis kuin Tenochtitlan. Mexico Cityssä on kuitenkin edelleen yksi alue, Xochimilco, jossa atsteekkien kelluvia puutarhoja on jäljellä, yksinkertaisesti siitä syystä että alueen kuivattaminen ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut.
Meksikolainen arkkitehti Josefina Mena Abraham alkoi 1980-luvun alussa ihmetellä, minkä takia Xochimilcon kelluvat puutarhat olivat niin tuottavia, ja minkä takia ne eivät haisseet vaikka alueen asukkaat kaatoivat kaikki käymäläjätteensä kanaviin. Normaalisti viemäreinä toimivien kanavien olisi pitänyt tuottaa paljon metaania ja haista taivaisiin asti. Mena Abraham ihmetteli myös, miksi kanavat eivät näyttäneet levittävän ripulitauteja ja suolistoloisia.
Vähän myöhemmin eräs Mena Abrahamin opiskelija löysi kanavista oudon termofiilisen (korkeissa lämpötiloissa viihtyvän) bakteerin joka oli ilmeisesti levinnyt alueelle noin 2000 vuotta aiemmin sattuneen tulivuoren purkauksen myötä. Bakteeri tuhosi metaania tuottavia bakteereja ja ihmiselle vaarallisia taudinaiheuttajia hyvin ärhäkällä tavalla. Sen takia kanavat eivät tuottaneet metaania eivätkä levittäneet ihmisille vaarallisia tauteja. Lisäksi osoittautui, että bakteerilla oli erittäin hyvä typensidontakyky. Se saattaisi siis sopia hyvin myös komposteihin.
Normaalisti kompostoinnissa on se ongelma, että kompostin sisälle syntyvä korkea lämpötila vapauttaa suuren osan biojätteiden sisältämästä typestä ilmakehään, jolloin kompostin arvo lannoitteena vähenee. Mena Abrahamin ryhmän löytämä, 220 asteen lämpötiloja kestävä atsteekkibakteeri saattaisi ratkaista tämän ongelman.
Meksikolaiset olisivat hyvin kiinnostuneita Xochimilco-bakteeriin liittyvästä yhteistyöstä suomalaisten kanssa. Erityisen mielekkäitä voisivat olla kokeilut, joissa kokeiltaisiin bakteerin soveltuvuutta kompostointiin esimerkiksi Vietnamissa tai Intiassa, joissa suolistoloiset ja ripulitaudit ovat erittäin suuri ongelma.
Likaisen veden mukana leviävät ripulitaudit surmaavat edelleen 2 miljoonaa ihmistä ja myötävaikuttavat 4 miljoonan muun ihmisen kuolemaan. Lisäksi ainakin kaksi miljardia ihmistä kantaa elimistössään erilaisia suolistoloisia. Niiden suoraan aiheuttama kuolleisuus on hyvin pieni, mutta ne pahentavat aliravitsemusta. Lisäksi on mahdollista, että suolistoloisien olemassaolo ikään kuin pakottaa ihmisen immuunijärjestelmän virittymään matalammalle tasolle: liian voimakas immuunireaktio tappaa. Jos ihmisellä on elimistössään suolinkaisia tai muita loismatoja, hän sairastuu paljon normaalia helpommin kaikenlaisiin tarttuviin tauteihin.
Xochimilco-bakteeri saattaisi olla osaratkaisu kaikkiin näihin ongelmiin. Lisäksi voisi olla mielekästä tutkia, voisiko se vähentää metaanipäästöjä kaatopaikoilta, navetoista, jätevesien puhdistamoista ja riisipelloilta. Metaani aiheuttaa noin puolet tällä hetkellä näkyvästä ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.
Kolmas tutkimisen arvoinen asia olisi se, missä määrin bakteeria voitaisiin käyttää kompostoinnissa. Jos sen avulla olisi mahdollista tuottaa typpipitoisempaa kompostia, menetelmä voisi suuresti vähentää typpilannoituksen tarvetta.
Typpilannoitus tuottaa noin neljä viidesosaa ihmisen aiheuttamista typpioksiduulipäästöistä. Typpioksiduulipäästöt lämmittävät ilmastoa ja tuhoavat meitä ultraviolettisäteilyltä suojaavaa yläilmakehän otsonikerrosta. Lisäksi typpioksiduuliin liittyvä otsonikato on vaarallisempaa kuin esimerkiksi niin sanottujen CFC-aineiden aiheuttama otsonin väheneminen. CFC-aineet tuhoavat otsonia keskitalvella, jolloin ihmiset ovat vahvasti vaatetettuja. Typpioksiduulin aiheuttama otsonikato on huipussaan keskikesällä, jolloin ihmiset eivät välttämättä halua käyttää yhtä paljon vaatteita kuin talven kylmimpänä aikana ja aurinko on näkyvissä pidempään.
Lähestymistavaksi Atsteekkibakteeriprojektiin Ympäristö ja Kehitys ry päätyi vuonna 2006 kurssiin, joka esittelisi muista maanosista tuleville vieraille Meksikon alkuperäiskansojen oikeita aarteita eli erilaisia perinteisiä viljelymenetelmiä ja kasveja, mukaan lukien nämä bakteerit.