Dialogiprojektin seurauksena niin sanottujen Elsbett-muunnossarjojen tuotanto on jo käynnistymässä Pakistanissa. Asiasta käytiin keskusteluja myös ns. Helsinki-prosessin kokoukseen Helsinkiin tulleiden intialaisten vieraiden kanssa, jotka edustivat järjestöjensä kautta perheenjäsenet mukaan luettuna muun muassa noin 600 miljoonaa intialaista maanviljelijää.
Myös Intiassa tuntuu olevan merkittävää kiinnostusta Elsbett-muunnossarjojen ja itse Elsbett-moottorien tuotannon aloittamista kohtaan. Elsbett-muunnossarjojen (eräänlaisten kaksitankkijärjestelmien) avulla erilaisten ajoneuvojen dieselmoottorit kyetään muuntamaan prosessoimattomalla kasvisöljyllä toimiviksi, kunhan ne vain käynnistetään ja suljetaan tavallisella dieselillä tai biodieselillä. Asialla on oma merkityksensä, sillä kasvisöljyn prosessoiminen biodieseliksi kuluttaa noin 15 prosenttia sen energiasisällöstä ja maksaa Euroopassa muun muassa tarvittavien kemikaalien takia 50-100 euroa per öljytonni.
Pakistanissa ja Intiassa on ollut myös suurta kiinnostusta varsinaisten Elsbett-moottorien tuotantoa kohtaan. Elsbett-yhtiön nykyiset omistajat Klaus ja Hans Elsbett ovat ilmoittaneet olevansa valmiita auttamaan hanketta vapaaehtoiselta pohjalta, eivätkä halua moottoreista minkäänlaisia lisenssimaksuja (kaikki patentit ovat joka tapauksessa jo menneet umpeen).
Voi olla että tuotannon käynnistämiseen riittäisi yhden tai jokusen mallikappaleen ja piirustusten toimittaminen Intiaan ja Pakistaniin. Jos tämä osakokonaisuus toteutuu, se saattaisi jopa olla koko Ympäristö ja kehitys ry:n uusiutuva energia-ohjelman tärkein osa. Elsbett-moottorit ovat näet tavallisiin diesel-moottoreihin verrattuna vähän kuin suomalainen takkauuni verrattuna rautaiseen kamiinaan, ja pitkälti samoista syistä. Elsbett-moottori pystyy polttamaan prosessoimatonta kasvisöljyä suoraan, ilman että moottoria täytyy käynnistää tai pysäyttää biodieselillä tai tavallisella dieselillä.
Lisäksi se polttaa erilaisia polttoaineita erittäin tehokkaasti ja puhtaasti. Normaalin polttomoottorin tehokuus on tyypillisesti noin 20 prosenttia ja diesel-moottoreiden tehokkuus noin 30 prosenttia. Elsbett-moottorin hyötysuhde on yli 40 prosenttia eli samoissa lukemissa kuin nykyisten vetyä polttavien polttokennojen hyötysuhde. Kasvisöljyn syttymislämpö on normaalisti 220 - 240 astetta, kun tavallinen diesel syttyy jo 50 - 80 asteessa. Saadakseen moottorinsa polttamaan kasvisöljyä Ludvig Elsbett ympäröi palamiskammion huonosti lämpöä johtavalla kuorella. Sen ansiosta palamislämpötilat kasvavat normaalia korkeammiksi ja palaminen on täydellisempää, mikä parantaa moottorin hyötysuhdetta ja pienentää sen pienhiukkaspäästöjä merkittävällä tavalla.
Elsbett-moottorien tuotanto olisi tapa minimoida diesel-moottorien terveydelle vaaralliset pienhiukkaspäästöt ilman kalliita, huipputeknologiaa vaativia platina- tai palladiumkatalysaattoreita ja hiukkassuodattimia, joihin kolmannen maailman mailla ei välttämättä ole varaa.
Koska moottori ei tarvitse rakenteensa vuoksi erillistä jäähdytysjärjestelmää, se on kevyempi ja yksinkertaisempi ja sarjavalmistettuna halvempi kuin tavallinen diesel-moottori. Kun parempi hyötysuhde, auton painon keveneminen ja biodieselin valmistukseen menevän energian säästyminen lasketaan yhteen, Elsbett-moottorien avulla on mahdollista suurin piirtein puolittaa polttoaineen tarve suhteessa tavallisiin dieselmoottoreihin ja laskea se kolmannekseen bensamoottorien tyypillisestä kulutuksesta. Elsbett-moottori voi luonnollisesti pyörittää myös sähkögeneraattoria tavallisen diesel-moottorin asemasta ja tuottaa sähköä tai sähköä ja lämpöä.
Tärkein Elsbett-moottoreihin liittyvä aspekti on näkökulman siirtäminen kasvisöljyyn muista biopolttoaineista kuten biokaasusta ja alkoholista. Muiden biopolttoaineiden tuotanto voi kolmannessa maailmassa kilpailla ruuan tuotannon kanssa, mutta kasvisöljyn tuotanto lisää ruuan tuotantoa, koska kutakin öljytonnia kohti syntyy myös 1 - 4 tonnia syötävää, proteiini- ja hivenainepitoista siemenkakkua.
Ympäristö ja kehitys ry pyrkii vuonna 2006 toimittamaan niin sanotun Ipalac-ohjelman (International Programme on Arid Land Crops) yhteyksien kautta Pakistaniin ja ehkä myös Intiaan syötävää siemenkakkua tuottavia meksikolaisia jatropa-lajikkeita ja Israelin tuottavimpia oliivilajikkeita.
Jatropasta on tullut Intian ja Pakistanin ehkä suosituin biodiesel-kasvi, mutta tällä hetkellä näissä maissa käytetyt lajikkeet tuottavat siemenkakkua joka on myrkyllistä sekä karjalle että ihmisille. On tärkeää korvata nämä lajikkeet syötävää siemenkakkua tuottavilla lajikkeilla, koska tällöin saadaan hehtaaria kohti vuosittain sekä 2 tonnia öljyä että 5-6 tonnia syötävää siemenkakkua, eikä pelkkää 2 tonnia öljyä. Asialla on merkitystä, koska jatropaa tullaan istuttamaan lähivuosikymmeninä laajoille pinta-aloille sekä Intian että Pakistanin kuivemmilla alueilla.
Israelin parhaat oliivilajikkeet puolestaan olisivat hyvä osapohja Intian ja Pakistanin oliivintuotannon aloittamiselle, sillä niiden hehtaarisadot ovat suurempia kuin millään muilla lajikkeilla ja noin 5 kertaa maailman keskiarvoa korkeampia.
Paras öljy voidaan käyttää ihmisten ravinnoksi ja huonompi öljy menisi polttoaineeksi. Ruokaöljyksi käytettävän oliiviöljyn tuotanto Etelä-Aasiassa on tärkeää koska sydän- ja verisuonitaudit ovat alueella kasvava ongelma sen takia, että ihmiset lisäävät epäterveellisten rasvojen kulutusta ja koska alueen asukkailla on kapeammat ja helpommin tukkeutuvat valtimot kuin muiden maantieteellisten alueiden ihmisillä.
Oliiviöljyn tuotanto voisi olla merkittävä osavastaus ongelmaan, joka uhkaa kuormittaa Intian ja Pakistanin terveydenhuoltojärjestelmiä niin pahasti että myös erilaisten köyhän kansan sairauksien hoitaminen vaikeutuisi suuresti.
Ympäristö ja kehitys ry ehdottaa vuonna 2006 Pakistanin hallitukselle ja ehkä myös intialaisille yhteistyötahoille leväöljyn tuottamiseen liittyviä kokeita. Monet yksisoluiset levät sisältävät noin 50 prosenttia öljyä ja USA:ssa tehdyissä kokeissa levistä on pystytty tuottamaan 70 - 200 tonnia öljyä hehtaaria kohti vuodessa, lisäksi on syntynyt 150 - 400 tonnia puristusjätettä.
Yhdysvalloissa levää kasvattavien altaiden rakentaminen maksaa noin 8 dollaria neliömetriä kohti. Ympäristö ja kehitys ry ehdottaa mallia jossa altaiden pohjina käytettäisiin suolapitoisen lietteen jo peittämiä maa-alueita, joilla suolavesi on jo valmiiksi aivan pinnassa, ja jossa yksisoluisia leviä kasvattavat altaat toimisivat samalla myös suurten kaupunkien jätevesien puhdistuslaitoksina.
Tällaisten altaiden rakentaminen olisi halpaa ja voisi jopa säästää kustannuksia jätevesihuollon kustannusten pienenemisen kautta. Puristusjätteen voisi varastoda suolaan, jolloin voitaisiin poistaa ilmakehästä 75 - 200 tonnia hiiltä per hehtaari per vuosi.