SAI:n tärkein saavutus on ollut AIDS-epidemian keskeisimmän leviämisväylän tukkiminen Mumbaissa – ja tämän leviämistien muuttaminen hyvin kovaa ja tehokasta AIDS-valistusta jakavaksi terveyskasvatuksen kanavaksi.
Tapa jolla järjestö on saavuttanut nämä tulokset, on ollut lähes ainutlaatuinen ja pitää sisällään paljon hyödyllisiä opetuksia. SAI on palkannut terveyskasvattajiksi muun muassa entisiä ja nykyisiä prostituoituja ja prostituoitujen koulutusta saaneita aikuisia lapsia. Taustansa takia he tunsivat Mumbain ilotaloalueiden oudon maailman perinpohjaisesti, ja pystyivät näin rakentamaan kondomien jakelua ja terveyskasvatusta varten tarvittavan kattavan kontaktiverkoston.
SAI haluaisi nyt auttaa eri puolilla Intiaa toimivia kansalaisryhmiä pysäyttämään epidemian etenemisen omilla paikkakunnillaan. Myös muualla Intiassa AIDS etenee pääsääntöisesti vain yhtä supervaltatietä pitkin: asiakkailta prostituoiduille, heiltä toisille asiakkaille ja näiden vaimoille ja syntymättömille lapsille. Muut avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat Intiassa edelleen uskomattoman harvinaisia, jopa suurissa kaupungeissa.
SAI:n neuvoja tarvittaisiin nyt kipeästi, sillä eräitä poikkeuksia lukuunottamatta (Kolkatan Sonagachi-projekti) intialaiset järjestöt ovat kulttuurillisista syistä kokeneet ilotaloalueille menemisen hyvin vaikeaksi, myös silloin kun se olisi kansanterveydellisistä syistä välttämätöntä.
Aika alkaa loppua, sillä esimerkiksi Andhra Pradeshissa on alueita joilla jo 4 prosenttia väestöstä on HIV-positiivisia. CIA:n arvion mukaan AIDS-tartuntojen määrä Intiassa voi nousta 25 miljoonaan vuoteen 2010 mennessä. Arvio voi kuullostaa liioitellulta, mutta se ei välttämättä ole sitä. Maailman terveysjärjestön mukaan Intiassa vuosittain tilastoitujen sukupuolitautien määrä on sadan miljoonan paikkeilla. Jos muut samalla tavoin tarttuvat taudit ovat näin yleisiä, myös AIDS voi levitä yhtä laajalle. Se vain etenee vähän hitaampaa tahtia kuin monet muut sukupuolitaudit.
Mikäli Ympäristö ja kehitys ry:n asiaa koskeva hanketukianomus ulkoministeriölle menee läpi, SAI ryhtyy vuodesta 2006 alkaen aktiivisesti etsimään yhteistyökumppaneita eri puolilta Intiaa, osavaltioista joissa vakavan epidemian riski vaikuttaa erityisen suurelta. SAI:n tekemän työn toisintoja yritetään synnyttää sekä Mumbaissa järjestettävien kurssien että SAI:n muualle Intiaan lähettämien kouluttajien kautta.
AIDS-epidemian torjuminen muutamaa pientä maanosaa vastaavan ainutlaatuisen maan laajuisesti on sen verran iso kakku, että SAI ja Ympäristö ja kehitys ry olisivat hyvin kiinnostuneita kaikista SAI:n lähestymistavan arvon ymmärtävistä yhteistyökumppaneista. SAI pystyisi periaatteessa kouluttamaan niin paljon lisää henkilökuntaa ja laajentamaan toimintaansa niin paljon kuin tarvitaan, mutta se ei pysty tähän ilman nykyistä laajempia taloudellisia voimavaroja.