Ympäristö
&
Kehitys
ry

Etusivu > Ekoturismi > Amazonas

photo: Jorma Kivistö

Amazonasin ekoturismiprojekti

Yhteistyö 700:a erilaista Amazonasin alkutuottajajärjestöä edustavan Brasilian kuminkerääjien liiton (CNS) kanssa on ollut yksi suomalaisen kehitysmaa- ja ympäristöliikkeen suurimpia saavutuksia. Brasiliassa on vuoden 1990 jälkeen suojeltu yhteensä 125 miljoonaa hehtaaria sademetsää, mikä vastaa myös 25-30 miljardin tonnin suuruista hiilivarastoa.

Amazonasin suojelu on tärkeää myös siksi että Amazonasissa on kolmannes maailman maaekosysteemien eliölajeista ja siksi että tietokonemallien mukaan Amazonasin sademetsien laaja hakkaaminen muuttaisi koko Etelä-Amerikan ilmaston selvästi nykyistä kuivemmaksi.

Nämä saavutukset ovat omalta pieneltä osaltaan seurausta siitä, että Ympäristö ja kehitys ry ja Miljöförbundet alkoivat vuonna 1989 organisoida Oikeutta Amazonasin Ihmisille-nimistä kampanjaa jonka tavoitteena oli vastustaa CNS:n ja muiden brasilialaisten kansanliikkeiden johtajien ja aktivistien valikoitua murhaamista ja estää tilannetta kärjistymästä sisällissodaksi.

Kampanja laajeni 70 eri maahan sekä yli 20 eri parlamenttiin (mukaan lukien Intian ja Euroopan unionin parlamentit). Kampanjan työ jatkui ensin Kepa-CNS-yhteistyön kautta mutta muuttui sitten UM:n Puxirum-projektiksi. Nyttemmin UM on kuitenkin päättänyt lopettaa Brasilia-yhteistyön keskittämispyrkimyksiensä vuoksi. Olisi tärkeää käynnistää uusia yhteistyöhankkeita, jotka säilyttäisivät yhteyden suomalaisten kansalaisjärjestöjen ja CNS:n välillä.

Yksi mahdollisuus olisi auttaa CNS:ää käynnistämään ekoturismiohjelma, joka perustuisi sademetsiin, jokidelfiineihin ja manaatteihin. CNS on ollut hyvin kiinnostunut tällaisesta ohjelmasta mutta ei ole päässyt asiassa varsinaisesti liikkeelle.

Koska Amazonasin sademetsissä on paljon nähtävää, koska erämaisia jokia pitkin liikkuminen on jännittävää ja koska Amazonasissa on edelleen suuria määriä manaatteja ja jokidelfiinejä (ja kaimaaneja), olisi Amazonasiin suuntautuvalla ekoturismilla suuret mahdollisuudet. Jos CNS:n kautta tehtäville matkoille osallistuisi jonkin ajan päästä esimerkiksi 50 000 ihmistä vuodessa, tämä voisi tuottaa CNS:lle ja sen paikallisille yhteistyökumppaneille 10 miljoonaa euroa. Siitä esimerkiksi puolet voisi jäädä CNS:lle puhtaana voittona, jota voisi käyttää järjestön toiminnan rahoittamiseen.

Esimerkiksi Puxirum-projektin vuosibudjetti oli vain miljoona euroa. Lisäksi alueella liikkuvien turistien määrän kasvu vähentäisi todennäköisesti myös CNS:n aktivisteihin kohdistuvaa väkivallan uhkaa.

Jos Ympäristö ja kehitys ry löytää hankkeelle sopivan vetäjän tai vetäjät, se hakee varoja valmisteluhankkeelle, jossa esim. 10-20 erilaisten suurien, projektista kiinnostuneiden eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen edustajaa kutsuttaisiin Amazonasiin, vierailulle CNS:n luo, suunnittelemaan ja valmistelemaan hanketta. Tällainen malli olisi hyvä siksi, että jatkotoimet hajautuisivat moneen eri maahan monen eri järjestön vastuulle.

Koska eurooppalaisilla ympäristöjärjestöillä on yhteensä kymmeniä miljoonia jäseniä, ne muodostaisivat myös erinomaisen matkojen markkinointikanavan.

Ympäristö ja kehitys ry haki vuonna 2006 ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolta varoja yhteistyössä Brasilian kuminkerääjien liiton kanssa toteutettavaa, ennen kaikkea manaattien ja jokidelfiinien varaan rakentuvaa Amazonasin ekoturismiprojektia varten.


Linkkejä:
WWF Suomen sademetsäsivut