Miia Toikka (kirjoittaja toimi Green Belt Movement -hankevastaavana vuosina 1998 - 2003).
Ympäristö ja kehitys ry:n hankeyhteistyö Kenian Green Belt Movementin kanssa alkoi vuonna 1988. GBM on kenialainen, vuonna 1977 perustettu kansalaisjärjestö, jonka päämääriä ovat ympäristönsuojelu ja maaseudun yhteisöjen, erityisesti naisten, perustoimeentulon parantaminen. Liikkeen tärkein toimintamuoto on ollut puunistutuksen tukeminen Kenian eri piirikunnissa. Vuosien saatossa GBM:n toiminta on kasvanut ja muuttanut muotoaan.
|
Ruohonjuuritason neuvonta- ja valistustyö yhteisöjen parissa on koko ajan säilynyt tärkeänä osana
GBM:n työtä, mutta samalla järjestö on yhä selkeämmin profiloitunut kansallisen tason ympäristö-
ja kehityspoliittiseksi vaikuttajaksi Keniassa. |
 Wangari Maathai |
1. Yhteistyön alku
2. 1990-luvun ahdinko
3. Puiden istutuksesta demokratian puolustamiseen
4. Rahoittajien vaatimukset ja toimintamallin muutos
5. 120 000 naisen vahvuinen liike
6. Suuri merkitys koko Afrikalle
Yhteistyö sai alkunsa, kun Ympäristö ja kehitys ry:n edustajat etsivät vuonna 1988 ruokaa tuottavista puista ja peltometsäviljelystä kiinnostunutta yhteistyökumppania Keniasta. Ympäristö ja kehitys ry ei alun perin ajatellut, että juuri Green Belt Movement olisi hyvä vaihtoehto. GBM oli jo tuolloin niin tunnettu että sen saattoi olettaa saavan riittävästi rahaa erilaisilta lahjoittajilta.
Ympäristö ja kehitys ry:n ihmiset kuitenkin törmäsivät eri puolilla Keniaa yhä uudelleen Green Belt Movementin taimitarhoihin ja sen istuttamiin puihin. Vaikka myös monet muut kenialaiset kansalaisjärjestöt istuttivat puita, puiden istuttamisen idea näytti ihmisten mielissä liittyvän hyvin usein juuri Green Belt Movementiin. Tämä sai järjestön vaikuttamaan niin kiinnostavalta, että Ympäristö ja kehitys ry:n edustajat kävivät tapaamassa sen koordinaattoria Wangari Maathaita.
Ympäristö ja kehitys ry ja Green Belt Movement päättivät yhdessä käynnistää yhteisen hankkeen liikkeen levittämiseksi muihin Afrikan maihin. Tuossa vaiheessa Kenian Green Belt Movement näet sai vielä Kenian hallitukselta ja Norjan hallituksen kehitysyhteistyövirastolta NORAD:ilta niin paljon rahaa, ettei se tarvinnut omalle toiminnalleen lisää varoja. Liikkeen lähestymistavan levittämiselle muualle Afrikkaan ei sen sijaan ollut olemassa varoja.
Yhteistyön ensimmäisinä vuosina (1988-1991) tavoitteena oli perustaa Green Belt Movementin kaltainen liike aluksi 12 muuhun Afrikan maahan. Työ ehti kuitenkin käytännössä lähteä liikkeelle suoraan tämän projektin seurauksena vain Malawissa, Tansaniassa ja Ugandassa. Ensimmäiset sysäyksensä tämän prosessin seurauksena saaneista GBM:n sisarjärjestöistä toistaiseksi menestyksekkäin on ollut Ruth Mubirun perustama ugandalaisten naisten puita istuttava liike Ugandan Women's Tree Planting Movement.
Tilanne muuttui kun Green Belt Movement ja Kenian hallitus ajautuivat välirikkoon. Presidentti Daniel Arap Moin hallitus suunnitteli suuren pilvenpiirtäjän rakentamista keskelle Nairobin tärkeintä viheraluetta, Uhuru-puistoa. Green Belt Movement ja erityisesti Wangari Maathai arvostelivat hanketta purevasti. Moi pakotti Kenian virallisen naisjärjestön heittämään Green Belt Movementin ulos toimistostaan.
Green Belt Movement oli alun perin ollut Kenian naisjärjestön projekti. Kenian hallitus katkaisi myös muun tukensa Green Belt Movementille. Iskua pahensi se, että samaan aikaan Norjan hallitus päätti lopettaa apunsa Kenialle korruption ja ihmisoikeustilanteen heikkenemisen vuoksi. NORADin lähdön myötä Green Belt Movement menetti tärkeimmän ulkomaisen tukijansa.
Kriisin ollessa pahimmillaan Wangari Maathai joutui lähtemään Keniasta maan pakoon Yhdysvaltoihin. Koska Maathai ei mielestään voinut tehdä Yhdysvalloissa mitään hyödyllistä vaan haaskasi aikaansa siellä, hän matkusti Ympäristö ja kehitys ry:n varoilla joksikin aikaa eräisiin muihin Afrikan maihin auttamaan Green Belt Movementin sisarliikkeiden perustamisessa, ennen kuin pääsi muutaman kuukauden päästä jälleen palaamaan takaisin Keniaan.
Vaikka Maathai pystyikin palaamaan Keniaan, Green Belt Movement ajautui tässä vaiheessa todella ahtaalle. Se oli menettänyt Kenian hallituksen rahoituksen, toimitilansa ja NORAD:in mukana myös lähes kaiken ulkomaisen rahoituksensa. Toimitilaogelma ratkaistiin ”väliaikaisesti” siten, että Wangari Maathai otti Green Belt Movementin toimiston kotiinsa. Osa toimiston työntekijöistä ei halunnut jatkaa työtä järjestössä joka oli riidoissa presidentin kanssa.
Green Belt Movementilla ei enää ollut rahaa maksaa kenttätyöntekijöidensä palkkoja eikä taimitarharyhmille maksettavia korvauksia. Puolet liikkeen tuolloin noin 2000 kylätaimitarhasta lopetti toimintansa lyhyen ajan kuluessa, ja monien jäljelläolevien taimitarharyhmien motivaatio ja rohkeus alkoivat horjua.
Ympäristö ja kehitys ry sai tässä epätoivoisessa tilanteessa ulkoministeriöltä luvan käyttää pan-afrikkalaiselle projektille myönnetyt varat Kenian Green Belt Movementin tukemiseen. Tässä vaiheessa Ympäristö ja kehitys ry:n tuki kattoi vuositasolla noin 40 prosenttia Green Belt Movementin budjetista, ja kriisin pahimpina kuukausina käytännössä kaikki GBM:n käyttämä raha tuli Suomesta.
Alkuvaiheessa tukea käytettiin eri puolilla Keniaa, mutta myöhemmin Ympäristö ja kehitys ry:n tuki kohdistettiin 12:ssa Kenian piirikunnassa tehtävälle työlle. Ympäristö ja kehitys ry:n, ja myöhemmin myös hollantilaisen NOVIB:in sekä itävaltalaisen CARE – Österreichin tuen ansiosta Green Belt Movementin toiminta alkoi jälleen laajeta. Järjestön välirikko Kenian hallituksen kanssa kuitenkin paheni edelleen.
Välirikko vaikeutti monin tavoin Green Belt Movementin työtä aina vuoden 2002 vaaleihin asti, joissa valta siirtyi Moin KANU-puolueelta NARC:lle (National Rainbow Coalition) ja joissa myös Wangari Maathai tuli valituksi parlamenttiin. Toisaalta välirikko teki GBM:sta myös osan demokratian palauttamista ja monipuoluejärjestelmän aitoa toteuttamista vaativasta liikkeestä Keniassa.
1990-luvun alussa Keniassa oli vielä tässä vaiheessa yksipuoluejärjestelmä, ja kaikki kyläpäälliköt olivat KANU-puolueen nimittämiä. Moi antoi kaikille kyläpäälliköille ohjeen, jonka mukaan näiden pitäisi kieltää ihmisiä istuttamasta puita yhteistyössä Green Belt Movementin taimitarharyhmien kanssa.
Monissa kylissä ihmiset noudattivat määräystä, monissa kylissä eivät. KANU:n vaikutusvalta alkoi tässä vaiheessa rakoilla erityisesti kikujujen ja kikujuja lähellä olevien heimojen kuten embujen ja merujen hallitsemilla alueilla.
Kriisin kärjistyessä otteet kovenivat. Kenian hallitus muun muassa ilmoitti epävirallisesti monien Green Belt Movementin kylätaimitarhojen ihmisille, että jos he eivät lopeta taimitarhan toimintaa, heillä ei seuraavan nälänhädän tullessa ole toivoa hallituksen jakamasta elintarvikeavusta. Tämä oli räikeää ulkomaisen elintarvikeavun väärinkäyttöä mutta köyhyydessä elävät ihmiset olivat suojattomia sitä vastaan. Monet taimitarhat lopettivat toimintansa uhkausten edessä, toiset jatkoivat niistä huolimatta.
Kokemansa räikeän painostuksen vuoksi Green Belt Movement alkoi aktiivisesti puolustaa demokratiaa ja monipuoluejärjestelmää vaativasta liikkeestä. Jos Moi ei olisi hyökännyt Green Belt Movementia vastaan niin kovasti, se ei välttämättä olisi omaksunut demokratiakysymyksissä yhtä aktiivista roolia. Green Belt Movement esimerkiksi levitti kylätaimitarhojen perustamisen ja puiden istuttamisen ideaa kyläteatteriesitysten kautta, ja esitysten painopiste muuttui niin että esityksistä tuli yhä selvemmin myös demokratiakoulutusta. Ne puhuivat kunkin taimitarharyhmän toimihenkilöiden valitsemisesta suljetulla lippuäänestyksellä, mutta asian yhteys valtakunnallisiin vaaleihin ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Wangari Maathai meni myös mukaan FORD:in eli monipuoluedemokratiaa vaativan liikkeen (Forum for the Restoration of Democracy) hallitukseen.
Länsimaiden painostuksesta Moin oli pakko taipua demokraattisten vaalien järjestämiseen, ja häntä uhkasi paha vaalitappio. Vaalien alla vuonna 1992 Keniassa kuitenkin puhkesi vakavia heimojen välisiä väkivaltaisuuksia joissa kuoli noin 2000 ihmistä. Vaikuttaa siltä, että nämä taistelut olivat Moin puolueen lietsomia ja liittyivät tulossa oleviin presidentin vaaleihin: sisällissodan uhatessa useimmat ihmiset äänestäisivät vakauden puolesta, niin kuin sitten kävikin. Moin voiton varmisti se, että opposition johtohahmot alkoivat taistella keskenään presidentin paikasta ja FORD hajosi useaan kilpailevaan leiriin. Wangari Maathai yritti viimeiseen saakka saada opposition yhden presidenttiehdokkaan taakse, mutta ei onnistunut. Moi voitti vaalit ja Green Belt Movementiin kohdistunut repressio koveni entisestään.
Keniassa puhkesi uusia mellakoita ja monissa tapauksissa myös Green Belt Movementin taimitarharyhmät jäivät niiden jalkoihin. Joillakin alueilla monien taimitarharyhmien lähes kaikki aktiivijäsenet tapettiin tai he joutuivat pakenemaan kodeistaan.
Green Belt Movement alkoi pelätä, että Kenia oli luisumassa sisällissotaan, ja keskitti ison osan tarmostaan tämän torjumiseen. Se organisoi eri puolilla Keniaa tilanteen rauhoittamiseen tähtääviä työpajoja, joihin osallistui satoja kyläpäälliköitä, paikallisten tee- ja kahviyhdistysten johtajia ja muita vaikutusvaltaisia henkilöitä. Green Belt Movement värväsi tämänsuuntaiseen rauhantyöhön myös kaikki yhä elossa olevat Mau Mau-kenraalit, joilla oli legendaarinen maine kansan keskuudessa, mutta jotka pystyivät omakohtaisesta kokemuksestaan kertomaan mitä sota on. Näillä toimilla oli todennäköisesti merkittävä rooli tilanteen rauhoittamisessa.
Moi voitti myös vuoden 1996 presidentinvaalit koska oppositio ei taaskaan kyennyt ryhmittymään yhden ehdokkaan taakse. Moin hallituksen suosio kuitenkin väheni ja opposition kannatus kasvoi samaa tahtia Kenian taloudellisen tilanteen rapistumisen kanssa. Tämä antoi GBM:lle aiempaa enemmän liikkumavaraa toiminnassaan, ja liike jatkoi ulkomaisen rahoituksen turvin kampanjointiaan demokratian, ihmisoikeuksien ja metsien puolesta. Lopulta vuoden 2002 vaaleissa liikkeen pitkäjänteinen työ poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi tuotti tulosta: presidentiksi nousi Mwai Kibaki, ja hänen puolueensa NARC (National Rainbow Coalition) voitti kaksi kolmasosaa parlamenttipaikoista. Parlamenttiin valittiin myös Wangari Maathai, joka nimitettiin uuden hallituksen varaympäristöministeriksi.
Kenian hallituksen aiheuttamien ongelmien rinnalla Green Belt Movement on vuosien varrella joutunut kamppailemaan myös tiettyjen länsimaisten rahoittajajärjestöjen vaatimusten kanssa.
Ympäristö ja kehitys ry:n näkemyksen mukaan Green Belt Movementin menestyksen salaisuus on ollut toimiva kasvatuspalkkiojärjestelmä. Kasvatuspalkkioiden avulla liike on onnistunut motivoimaan köyhätkin ihmiset istuttamaan ja hoitamaan puita ja ennenkaikkea levittämään tehokkaasti puiden istuttamisen sanomaa. Green Belt Movement toimi käytännössä valtavan suuren metsätalouden neuvontapalvelun tavoin. Sen kylätaimitarhojen jäsenille maksettiin pieniä palkkioita jokaisesta taimesta jonka he olivat kasvattaneet ja joka oli todistettavasti ollut hengissä vielä kaksi vuotta istutuksen jälkeen. Siten taimitarharyhmien jäsenten täytyi selittää asiansa todella hyvin, että saman alueen muut ihmiset olisivat istuttaneet puita ja pitäneet niistä niin hyvää huolta että ne jäivät henkiin.
Juuri kasvatuspalkkiot ovat kuitenkin herättäneet vastustusta Green Belt Movementin muissa suurissa rahoittajissa. Sekä NOVIB että Care Österreich vaativat usein Green Belt Movementia luopumaan kasvatuspalkkioista, sillä ne pitivät palkkiojärjestelmää tehottomana. Niiden mukaan taimitarharyhmien olisi pitänyt myydä taimia markkinoille ja kaupallistaa tuotantonsa. Puuntaimien markkinat ovat kuitenkin useimmissa paikoissa Keniassa olemattomat, koska ihmisillä ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa taimia ja koska ihmiset ovat toisaalta tottuneet saamaan taimia ilmaiseksi, aikaisemmin myös Kenian hallitukselta. Ennen kaikkea, ilman kasvatuspalkkioita Green Belt Movementin olisi ollut mahdotonta luoda sitä laajaa taimitarharyhmien neuvontapalveluverkostoa, joka oli liikkeen tärkein vahvuus.
Ympäristö ja kehitys ry puolusti Green Belt movementia Novibin ja Caren vaatimuksia vastaan perustelemalla kasvatuspalkkiojärjestelmää sen kustannustehokkuuden kautta. Ensin järjestöt päättivätkin vielä jatkaa rahoitustaan Green Belt Movementille, vaikka se ei suostunut luopumaan toimintamallistaan.
Kasvatuspalkkioista luopuminen oli kuitenkin myös Novibin Vuonna 1997 teettämän evaluaation keskeinen vaatimus. Koska Novib asetti evaluaation suositusten toteuttamisen lisätuen ehdoksi, Green Belt Movement taipui lopettamaan kasvatuspalkkioiden maksamisen.
Evaluaation seurauksena Green Belt Movement ajautui jälleen kriisiin. Lyhyellä varoitusajalla liike joutui luopumaan kasvatuspalkkioista ja sanomaan irti kaikki vähän yli tuhat osa-aikaista, eri puolilla maata asuvaa kenttätyöntekijäänsä. Ainoastaan Nairobin toimiston noin 30 työntekijää jäivät järjestön palvelukseen.
Ympäristö ja kehitys ry piti tuolloin tehtyä ratkaisua suurena virheenä, mutta päätti kuitenkin jatkaa Green Belt Movementin tukemista vielä tämän yhden kriisin yli. Pääosin Novibin rahoituksella Green Belt Movement kävi vuonna 1999 läpi mittavan sisäinen arviointi- ja kehitysprosessin, jonka tuloksena syntyi liikkeelle uusi toimintastrategia. Evaluaation suosituksia ei kuitenkaan toteutettu sellaisinaan, eikä Novib jatkanutkaan Green Belt Movementin rahoittamista uudistusvaiheen jälkeen.
GBM lakkasi maksamasta taimitarharyhmille kasvatuspalkkioita yksityisille maille istutetuista puista. Kasvatuspalkkioista ei kuitenkaan kokonaan luovuttu, mutta nykyisin kasvatuspalkkioita maksetaan vain julkisille maa-alueille istutetuista puista, joiden menestyksellinen hoitaminen onkin paljon haastavampaa kuin omilla pihoilla tai pelloilla kasvavien puiden.
Päätös keskittyä puunistutukseen julkisilla maa-alueilla perustui siihen, että ainakin liikkeen vahvimmilla toiminta-alueilla puiden istutuksen taidot ja hyödyt oli jo omaksuttu. Ihmiset olivat alkaneet jälleen istuttaa puita omille pihoilleen ja viljelyksilleen. Julkisten “ei-kenenkään-maiden“ (metsät, vuortenrinteet, jokien ja teiden varret, torit jne.) ympäristönhoidon laiminlyönti ja laiton yksityistäminen (land grabbing) on kuitenkin Keniassa paheneva ongelma.
Lisäksi GBM avusta taimitarharyhmiä muodostamaan yhteisiä alueellisia verkostoja ja suuntaa nykyisin tukensa näille yhteistoimintaverkostoille yksittäisten ryhmien sijaan. Tavoitteena oli näin vahvistaa ryhmien kykyä toimia yhdessä paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Samalla pyritään voimakkaasti kehittämään verkostojen ja ryhmien omavaraisuutta ja riippumattomuutta GBM:sta.
Vaikka evaluaation aiheuttama katkos kasvatuspalkkioiden maksamisessa ja kenttätyöntekijöiden irtisanominen synnytti ryhmissä epäluottamusta Green Belt Movementin henkilökuntaa kohtaan, Green Belt Movement näyttää onnistuneen voittamaan luottamuksen takaisin. Työntekijöiden kierrettyä kaikki ryhmät selostamassa niille muutosten taustaa ja uutta toimintamallia, yli puolet ryhmistä päätti jatkaa liikkeen jäseninä.
Yli 25 toimintavuotensa aikana GBM on työskennellyt noin 6 000 taimitarharyhmän kanssa 29:ssa Kenian eri piirikunnassa ja mobilisoinut jopa 120 000 ihmistä, joista 95 prosenttia naisia, istuttamaan puita ja suojelemaan ympäristöä. Muut perheenjäsenet mukaanluettuna liikkeen välittömässä vaikutuspiirissä on ollut 700 000 - 800 000 kenialaista, ja se on tavoittanut vielä monta kertaa suuremman määrän ihmisiä, koska taimitarharyhmien jäsenet jakoivat puiden taimia myös muille saman alueen asukkaille.
GBM:n toiminnan vaikutuksesta istutettujen puiden kokonaismäärää on mahdoton arvioida. Kasvatuspalkkioiden maksamista varten järjestö on kylläkin pyrkinyt pitämään tarkkaan kirjaa taimitarharyhmien istuttamista puista ja seurannut niiden henkiinjäämistä. Kirjanpidon perusteella voidaan varmasti sanoa, että GBM:n taimitarharyhmät ovat kasvattaneet ainakin 25 miljoonaa puuta, valtaosan niistä yksityisille pihoille ja viljelyksille.
Näistä puista kahdeksan tai yhdeksän miljoonaa on kasvatettu Ympäristö ja kehitys ry:n kautta Keniaan kanavoidulla tuella, josta suurin osa on käytännössä ollut suomalaisten ylioppilaskuntien ja kehitysmaakauppayhdistysten keräämää. Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan osuus keräysvaroista on ollut selvästi suurin, mutta myös Savonlinnan kehitysmaakauppayhdistyksen sekä Turun, Tampereen, Jyväskylän, Oulun ja Kuopion Ylioppilaskuntien panos on ollut merkittävä.
Kahdessakymmenessä vuodessa puiden istuttaminen on jo muuttanut merkittävästi Kenian riittävästi sateita saavien alueiden ulkonäköä. 1990-luvulla puuston ja kasvillisuuden määrä kääntyi jälleen nousuun 39:ssa Kenian yhteensä 42:sta piirikunnasta. Saavutus oli merkittävä: se teki Keniasta Afrikan ensimmäisen maan, jossa elävän biomassan hupeneminen oli kiistatta pystytty pysäyttämään. Puiden istuttamista ovat edistäneet myös muut kansalaisjärjestöt sekä Kenian hallituksen ohjelmat, mutta GBM:n voidaan sanoa olevan Kenian merkittävin puiden istuttamisen puolesta kampanjoiva liike. Siinä määrin näkyvästi GBM on kampanjoinut vihreiden vyöhykkeiden perustamisen ja säilyttämisen puolesta sekä valtakunnan tasolla (esim. Karuran metsä Nairobissa) että paikallisesti.
Puita istuttaneet ihmiset ja heidän perheensä ovat hyötyneet välittömästi: he ovat saaneet puista polttopuuta, rakennuspuuta, ruokaa, eläinten rehua ja lääkeaineita sekä mahdollisuuden hankkia lisätuloja myymällä puiden antimia. Puut suojaavat tuulelta, varjostavat auringolta, parantavat maaperää ja kaunistavat ympäristöä. Lisäksi istutustyöhön on osallistunut 3 000 koulua, joiden taloudellista tilannetta koulurakennuksen ympäristöön istutetut puut ovat parantaneet.
Mikä tärkeintä, ihmiset ovat oppineet omaksuneet puiden istuttamisen ja oppineet siihen tarvittavia taitoja, jotka GBM:n aloittaessa toimintansa olivat jo unohtumassa. Puunistutukseen kannustamisen lisäksi GBM on tarjonnut taimitarharyhmille myös opastusta luomuviljelytekniikoiden käytössä yms. kotitalouksien ympärivuotisen ruokaturvan parantamiseksi.
Perustoimeentulon ja ruokaturvan paranemisen rinnalla GBM:n toiminnassa tärkeänä tavoitteena on ollut yhteisöjen voimallistaminen (empowerment), johon liittyy ympäristö- ja yhteiskunnnallisen tietoisuuden kasvu, oma-aloitteisuuteen ja yhteistoimintaan rohkaiseminen. Yhteisötasolla tämän tavoitteen toteutumisesta löytyy hienoja esimerkkejä: GBM:n jäsenet ovat toimineet rohkeasti suojellakseen paikallisia metsiä ja viheralueita sekä kulttuurisesti merkittäviä paikkoja. Juuri tällaisista taisteluista GBM:n naiset ovat kuuluisia. Monet GBM:n jäsenet on sittemmin valittu yhteisöissään luottamus- ja johtotehtäviin.
Tietyllä tavalla tärkein Green Belt Movementin toiminnan saavutus on kuitenkin ollut sen muita samanlaisia liikkeitä inspiroiva vaikutus. Cultures and Development -verkoston koordinaattori Edith Sizoo on arvioinut, että 35 eri Afrikan maassa on syntynyt puiden istuttamiseen keskittyviä kansanliikkeitä ainakin osittain seurauksena Kenian Green Belt Movementin tarjoamasta esimerkistä ja inspiraatiosta. Kenian Green Belt Movement itse uskoo, varovaisemmin, vaikuttaneensa sisarliikkeiden syntyyn noin 20 Afrikan maassa.
Green Belt Movementilla on siis voinut olla – tai voi tulevaisuudessa olla – eräänlainen koko Afrikan vihertymistä edistävä vaikutus. Tämä on oleellista, koska monikerroksiset kotipuutarhat tuottavat Afrikan kovissa olosuhteissa keskimäärin 5-10 kertaa suurempia satoja kuin tavanomainen peltoviljely.
Afrikan ruokaturvan kannalta tärkeää on ollut varsinkin Green Belt Movementin työ hyödyllisten mutta aiemmin vähän viljeltyjen hedelmä- ja pähkinäpuiden levittämiseksi. Liike on tehnyt tunnetuksi sekä kotimaisia että vierasperäisiä lajeja, erityisesti avokadoa, jakkihedelmiää ja makadamia-pähkinää.
Avokado on näistä puista tärkein koska sen ravintoarvo on hyvin korkea ja sen sisältämät hyvänlaatuiset ravintorasvat paikkaavat tehokkaasti afrikkalaisen perusruokavalion ehkä tärkeintä aukkoa. Toiseksi tärkeäksi painopisteeksi muodostuivat arvokkaat mutta nopeasti harvinaistuneet kotoperäiset tukkipuulajit, kuten merutammi (Vitex keniensis) ja eräät Cordia-lajit. Jotkut lajit, kuten merutammi, ovat yhtä aikaa arvokkaita kotoperäisiä tukkipuita ja hedelmäpuita.
GBM:n malli ei toiminut kuivilla ja kuivilla puolikuivilla alueilla yhtä hyvin kuin subhumideilla ja kosteilla puolikuivilla alueilla. Ympäristö ja kehitys ry päätteli vuosina 1993-94, että pahin pullonkaula kuivilla alueilla oli kuivuutta hyvin sekä taimivaiheessa että myöhemminkin kestävien, hyvälaatuista ja suosittua ruokaa tuottavien puiden puute. Green Belt Movement oli kaikkialla käyttänyt puidenistutusohjelmiensa keihäänkärkenä juuri ruokaa tuottavia puita. Ihmiset oli joka paikassa ollut hyvin helppo saada innostumaan ravitsevaa ruokaa tuottavien, nopeasti satoikään varttuvien puiden istuttamisesta. Istutettavien puiden valikoimaa oli sitten ollut helppo myöhemmässä vaiheessa laajentaa myös polttopuu-, rehu-, lääke- ja tukkipuulajeihin.
Juuri tästä syystä Ympäristö ja kehitys ry käynnisti vuonna 1995 yhdessä botswanalaisen Veld Products Research and Development -järjestön kanssa hankkeen, jonka tavoitteena oli kehittää kuudesta kuivilla alueilla kehittyneestä afrikkalaisesta hedelmä- ja pähkinäpuusta uusia viljelykasveja Afrikan kuiville seuduille. Jo kahdeksan vuoden mittaisen jalostusprosessin jälkeen tässä työssä oli päästy niin pitkälle, että kyseiset lajit olivat lähteneet leviämään spontaanisti sekä Botswanan että ympäröivien maiden viljelijäväestön keskuudessa – mailla jotka ovat vähintään yhtä kuivia kuin ne Kenian puolikuivat alueet joille Green Belt Movement ei tähän menessä ole tehokkaasti onnistunut levittäytymään. Voi olla että samoista lajeista on tulevaisuudessa hyötyä myös Green Belt Movementin taimitarharyhmille.
Joka tapauksessa kokemus Ympäristö ja kehitys ry:n ja Green Belt Movementin välisestä yhteistyöstä puhuu vahvasti pitkäaikaisten kumppanuuksien puolesta. Molemminpuolinen oppiminen ja lähestymistapojen jatkuva kehittäminen yrityksien ja erehdyksien ja onnistumisien kautta ovat mahdollisia vain riittävän pitkään kestävän yhteistyön kautta.