Hankkeen ensimmäinen vaihe keskittyi etsimään kyseisiin lajeihin kuuluvia pluspuita, eli puuyksilöitä jotka tuottivat poikkeuksellisen suurikokoisia hedelmiä ja pähkinöitä tai erityisen suuria satoja. Tämä hankkeen ensimmäinen vaihe maksoi noin 900 000 markkaa, mistä 50 prosenttia tuli Euroopan unionilta ja 35 prosenttia Suomen ulkoministeriöltä. Loppuosa oli Ympäristö ja kehitys ry:n keräämää omarahoitusosuutta, josta valtaosa oli käytännössä Teemu Saukkosen lahjoittamien grafiikanlehtien myynnillä saatua rahaa sekä Matti Peltokankaan lahjoittaman pienoisveistoksen myynnistä saatuja tuloja.
Pluspuita etsittiin kouluissa ja kylissä järjestettyjen kilpailujen avulla kaikkialta Botswanasta, siis yhteensä lähes 60 miljoonan hehtaarin laajuiselta alueelta. Erityisesti kouluissa järjestetyt kilpailut toimivat hyvin ja tuottivat paljon arvokasta geneettistä materiaalia: koska koululaiset ovat osan vuotta paimenessa, he tuntevat suuria alueita lähes jokaisen puun tarkkuudella. Kilpailuihin osallistui noin 10 000 ihmistä, joten projektin löytämät pluspuut on karsittu valtavan laajan keskimääräistä parempituottoisten puiden kokoelman joukosta.
Tämä hankkeen vajaat kuusi vuotta kestänyt I-vaihe tuotti suhteellisen merkittäviä tuloksia. Villien marulapuiden (Sclerocarya birrea) hedelmistä keskimäärin 9 prosenttia koostuu syötävistä osista, eli syötävästä pähkinästä ja syötävästä hedelmälihasta. Lisäksi hedelmien keskimääräinen koko villeissä puissa on vain noin kymmenen grammaa, mikä tekee sekä hedelmien että erityisesti pähkinöiden hyötykäytöstä kovin työlästä ja hankalaa.
|
Parhaat projektin identifioimat pluspuut ja niistä otetut vartteet tuottavat lähes 100 gramman painoisia hedelmiä, joiden painosta syötävät pähkinät ja syötävä hedelmäliha muodostavat jo yli 50 prosenttia. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että projektin identifioimien pluspuiden keskimääräinen sato on ollut 500 kiloa hedelmää puuta kohti vuodessa, voidaan todeta että kyse on suhteellisen merkittävästä saavutuksesta. |
 |
Botswanassa on todennäköisesti mahdollista kasvattaa hehtaarilla 40-80 tämänkokoista marulapuuta, oloissa joissa esimerkiksi kuivuutta kestävät hirssilajikkeet tuottavat hyvinä vuosina keskimäärin 170 kilon suuruisia hehtaarisatoja. Marulan syötävien osien ravintoarvo, proteiinina ja kaloreina laskettuna, on kiloa kohti korkeampi kuin esimerkiksi hirssin. Marula on erityisen tärkeä laji myös siksi, että sen esiintymisalue kattaa yli puolet koko Afrikan mantereen pinta-alasta. Tulokset ovat siis periaatteessa hyvin laajasti sovellettavissa kymmenissä eri maissa.
Projektin löytämät hyvätuottoiset villiappelsiinipuut (Strychnos spinosa ja Strychnos cocculoides) tuottavat keskimäärin 96 kiloa hedelmää puuta kohti vuodessa ja syötävän hedelmälihan osuus on 51 prosenttia hedelmien painosta. Hankkeen identifioimat morutla-puut (Azanza garckeana) puolestaan tuottavat keskimäärin 66 kiloa hedelmää puuta kohti vuodessa ja syötävä osuus muodostaa peräti 83 prosenttia hedelmien yhteenlasketusta painosta, mikä on jo erittäin hyvä prosentti villin hedelmäpuun jalostuksen ensimmäisen vaiheen tulokseksi.