Projektin vuosille 2005-2007 suunniteltu kolmas vaihe maksaisi noin 40 000 Euroa vuodessa, eli yhteensä 120 000 Euroa. Tästä 80 prosenttia on tarkoitus hakea ulkoministeriöltä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöprojekteille myönnettävänä avustuksena, loppuosa täytyy kerätä lahjoituksina ihmisiltä.
Kenttäkokeiden seurannan ohella tärkein tavoite vuosina 2005-07 on hedelmien ja pähkinöiden kokoon ja laatuun toivotulla tavalla vaikuttavien marula-hedepuiden etsiminen. Tarkoituksena on etsiä jokaisen erityisen suurikokoisia hedelmiä sisältävän marulapuun ja erityisesti kokonaisten pluspuuklusterien läheltä kaikki mahdolliset isäkandidaatit eli hedepuut, jotka ovat saattaneet myötävaikuttaa näiden erityisen suurien ja hyvälaatuisten hedelmien muodostumiseen. Tämän ei pitäisi olla täysin mahdoton tehtävä, koska vanhemmat marula-hedepuut alkavat jo olla Botswanassa erittäin harvalukuisia.
Kaikista mahdollisista isä- tai isoisäkandidaateista otetaan vartteita tai silmuja, jotta kunkin puun geenit saadaan talteen. Kustakin otetaan myös siitepölyä, jolla hedelmöitetään jonkin hyvin suurikokoisia hedelmiä tuottavan emipuun kukkia. Näiden risteytyksien tuottamista hedelmistä otetaan talteen siemeniä, jotka kylvetään pienille koealoille. Kunkin siemenerän alkuperä, ts. minkä kahden puun risteymänä se on syntynyt, merkitään tarkasti ylös. Kun uudet puut alkavat tuottaa hedelmää, jotkut niistä tuottavat todennäköisesti vielä parhaita luonnosta löydettyjä pluspuita suurempia hedelmiä ja pähkinöitä. Tämän jälkeen tiedetään, että kyseisten hedelmien tuottamiseen osallistuneet hedepuut sisältävät geenejä, joilla on hedelmien ja pähkinöiden kokoa kasvattava vaikutus.
Ympäristö ja kehitys ry ja VPRD toivovat, että tällaisen työn tekeminen vuosina 2005-2007 johtaisi ensimmäisten koskaan löydettyjen, hedelmien ja pähkinöiden kokoa kasvattavien marulan hede-pluspuiden identifioimiseen. Tämän jälkeen valikoivan jalostuksen aloittaminen olisi mahdollista myös marulan kohdalla. Tällöin myös marulan pähkinöiden keskimääräistä kokoa olisi ehkä muutaman vuosikymmenen kuluessa mahdollista kasvattaa niin paljon, että niistä voisi tulla myös terveellisen mutta kohtuuhintaisen, verisuonten kalkkeutumista torjuvan ruokaöljyn raaka-aine. |
 Hedelmäpuuprojektin päätutkija Stanley Mateke ja villiappelsiineja. |
Maailman terveysjärjestön mukaan sydän- ja verisuonitautien aiheuttama kuolleisuus kehitysmaissa kasvaa näillä näkymin 14 miljoonaan vuodessa vuoden 2020 paikkeilla, koska kehitysmaiden väestö lisää parhaillaan voimakkaasti erityisen epäterveellisten ravintorasvojen kulutusta. Keskiluokan sydän- ja verisuonitautien hoitaminen veisi tällöin paljon nykyistä suuremman osan kehitysmaiden julkisen terveydenhuollon voimavaroista, mikä vahingoittaisi suuresti myös köyhempiä väestönosia. Marulaöljy on avokado- ja oliiviöljyn ohella yksi terveellisimmistä tähän mennessä löydetyistä ruokaöljyistä, joka todennäköisesti ehkäisisi verisuonten kalkkeutumista samalla tavalla kuin oliiviöljy.
Marulan pähkinöiden kuori on kuitenkin niin kova, että niiden koneellinen prosessoiminen on osoittaunut lähes mahdottomaksi. Pähkinät täytyy siis irrottaa kuorista käsityönä. Tässä on se hyvä puoli, että pähkinöiden prosessointi luo runsaasti työpaikkoja. Pähkinöiden äärimmäisen pienen koon takia niistä ei kuitenkaan ole nykyään mahdollista valmistaa muuta kuin varakkaampien ihmisten kukkarolle sopivaa ruokaöljyä. Jotta marulaöljy pystyisi kilpailemaan tavallisempien, massakulutukseen tarkoitettujen ruokaöljyjen kanssa, pähkinöiden keskimääräinen koko pitäisi kasvattaa 10-20 kertaa luonnontilaisten puiden keskiarvoa suuremmaksi.
Tämä voisi kasvattaa myös pähkinän kuoren osuutta hedelmän painosta, mikä ei myöskään ole täysin mielenkiinnotonta. Marulan pähkinän kuorien energiakäyttö on nykyisellään vähäistä: ne ovat niin kovaa ja painavaa puuta että ne palavat huonosti ja savuttavat paljon kun niitä yritetään polttaa hyvin pienissä keittoliesissä. Suuremmissa kattiloissa poltettuna ne sen sijaan olisivat lähes kivihiilen veroista polttoainetta. Pähkinänkuori voidaan käyttää sellaisenaan sähkön tuotantoon esimerkiksi häkäkaasuteknologiaa soveltavissa voimaloissa tai jalostaa priketeiksi tai pyrolyysiöljyksi.
Ympäristö ja kehitys ry:n ja VPRD:n projektin jo identifioimat marulalajikkeet voisivat puolikuivilla alueilla tuottaa hehtaaria kohti vuodessa noin 20 tonnia hedelmälihaa, 2 tonnia pähkinöitä ja 20 tonnia pähkinänkuorta, jonka lämpöarvo energiana vastaisi 10-15 tonnia kivihiiltä. 2 tonnista pähkinöitä saadaan 1 tonni öljyä ja 1 tonni erittäin ravitsevaa pähkinärouhetta. Pitkällä aikavälillä voisi olla tarkoituksenmukaista eriyttää jalostusta niin että tuoremehujen, viinien ja hillojen valmistusta varten jalostettaisiin pienipähkinäisiä hedelmiä joiden painosta suurempi osa on hedelmälihaa, mutta että toiset linjat tähtäisivät lajikkeisiin joissa pähkinän ytimet ja kuori kattavat mahdollisimman suuren osan hedelmän painosta.
Plus-hedepuiden tunnistaminen tekisi myös mahdolliseksi hyvälaatuisen marulan siemenen tuottamisen muita Afrikan maita varten: marulapuut tuottavat niin suuren määrän hedelmiä, että siementuotannossa päästään hyvin nopeasti suhteellisen suureen mittakaavaan heti kun ensimmäiset toivotulla tavalla vaikuttavat hedepuut on identifioitu.
Projektiin sisältyvien neljän yksikotisen lajin osalta hyvälaatuisen siemenen tuotanto muita Afrikan maita varten on todennäköisesti mahdollista aloittaa jo vuosina 2004-06. Erilaisten pluspuukokoelmien ja niiden tuottamien siementen määrän pitäisi jo tässä vaiheessa kasvaa niin suureksi, että siemeniä pystytään kasvavassa määrin tuottamaan myös muita Afrikan maita varten.
(Hyvälaatuisella siemenellä siis tarkoitetaan tässä yhteydessä pluspuiden risteytyminä syntynyttä siementä, josta kasvaneiden puiden ja niiden tuottamien hedelmien ominaisuudet ovat yhdistelmä kahden pluspuun näkyviä ominaisuuksia.)