Ympäristö
&
Kehitys
ry

Etusivu > Ekoturismi > Maitovalaat (Solovetski) > Valaspolku

photo: Jorma Kivistö

Solovetskin valaspolku -projekti

Solovetskin matka 18.-24.7.2004 / Projektin kuvaus ennen matkalle lähtöä.

Valaspolun tarkoitus

Koko matkan varsinainen tarkoitus on olla mukana valaiden tarkkailupolun rakentamisessa Solovkin saarelle. Koska kyseessä on valaiden tarkkailupolku se rakennetaan paikalle, jolta voi tarkkailla valaita. Tästä syystä talkoot ovat myös hyvä tilaisuus nähdä maitovalaita.

Maitovalas ei ole kovin suuri valaslaji mutta se on aivan varmasti yksi maapallon älykkäimmistä eläimistä. Neljä älykkäintä ovat todennäköisesti maitovalas, miekkavalas, ihminen ja pullonokkadelfiini. Näiden neljän lajin keskinäinen järjestys on epäselvä. Maitovalas on valaista kaikkein seurallisimpia ja äänekkäimpiä. Useimmissa paikoissa maailmassa maitovalaat pelkäävät kuollakseen ihmisiä pitkään jatkuneen vainon takia, Solovkissa ne ovat tottuneet ihmisiin.

Solovkissa on käynyt vuosittain 100-150 ihmistä maitovalaiden tarkkailumatkoilla, joiden alullepaneminen on ollut suomalaisen fyysikon, Rauno Lauhakankaan, pitkäaikaisen työn ansiota. Matkoja järjestävät yhteistyössä suomalainen Kontiki ja petroskoilainen Lukomorie. Ongelmana on kuitenkin ollut se, että matkat on täytynyt tehdä veneillä. Tämäntyyppistä valasturismia ei voi laajentaa paljoakaan, ilman että valaat häiriintyvät. Solovetskissa käy kuitenkin jo nyt kymmeniä tuhansia venäläisiä turisteja vuodessa, jatkossa ehkä satojatuhansia vuodessa. Monet nykyisistä vierailijoista haluaisivat myös nähdä valaita ja ovat pettyneitä, kun veneretkille ei pääsekään. Tämä voi kääntyä valaiden suojelua vastaan jos asialle ei tehdä mitään.

Tästä syystä tarkoituksena on rakentaa tänä kesänä Solovkin saarelle valaiden tarkkailupolku. Rannan puusto on paikoin hyvin tiheää ja maaperä paikoin märkää ja upottavaa. Jalkaisin Valasrantaan kulkeminen ei käytännössä ole 8 kilometrin etäisyyden takia ollut mahdollista muuta kuin kaikkein urheilullisimmille turisteille. Valaspolusta tulee helppokulkuinen väylä puskan läpi ja soisiin kohtiin tulee pitkospuut. Tämän jälkeen kaikki halukkaat voivat käydä katsomassa valaita. Maalta käsin tapahtuvalle valaiden tarkkailulle ei oikeastaan ole muista maista saatujen kokemusten perusteella selkeätä ylärajaa, jonka jälkeen se alkaa häiritä valaita.

Valaspolkua, 2004. Photo: Outi Hakkarainen

Projekti siis käynnistää maalta käsin tapahtuvaan valaiden tarkkailuun perustuvan valasturismin Venäjän federaation alueella. Tällä voi olla suuri merkitys monien valaslajien suojelun kannalta. Venäjällä on paljon muitakin paikkoja jotka soveltuvat hyvin maalta käsin tapahtuvaan valaiden tarkkailuun, erityisesti Siperian suurien jokien suut. Myös Vienanmerellä on kuusi tai seitsemän muuta maitovalaspopulaatiota, jotka todennäköisesti tottuisivat ihmisiin jos niitä lakattaisiin metsästämästä. Jos valasturismin taloudellinen merkitys ja ihmisten valaita kohtaan tuntema kiinnostus kasvaa riittävästi, Venäjä alkaa suojella myös maitovalaita. Tällöin niiden lukumäärä kasvaa jälleen niin suureksi, että uusia valasturismipaikkoja syntyy yhä enemmän eri puolille Vienanmerta ja myös muualle Venäjän vesille. Tämä muuttaisi todennäköisesti Venäjän asenteita myös muiden valaslajien suojelua kohtaan. Solovetsk on strateginen paikka koska käytännössä koko Venäjän taloudellinen ja poliittinen eliitti tulee lähivuosikymmeninä käymään siellä ainakin kerran.

Villieläinturismista on nopeasti tulossa The Greatest Show on Earth, Maailman turismijärjestön mukaan suurin osa kaikesta kansainvälisestä matkailusta on vuonna 2020 villieläin- tai luontomatkailua. Tällä on ympäristön kannalta myös negatiivisia vaikutuksia, koska suuri osa matkoista tehdään lentokoneella ja suuntautuu hyvin kauas ja tuottaa isoja kasvihuonekaasujen päästöjä. Tästä näkökulmasta voisi ajatella, että jos Vienanmerelle ja Jäämeren rannoille syntyy uusia villieläinspektaakkeleja (valaita, hylkeitä, mursuja, Arktista muuttoa) osa Euroopan turisteista matkustaakin tänne junalla tai bussilla eikä lennä suihkarilla toiselle puolelle maailmaa.

Paljonko niitä töitä tarvii tehdä?

Meillä ei ole mitään tarkasti määriteltyä työvelvoitetta ja tietyllä tavalla oleellisinta on, että me olemme menossa ja että me teemme jonkun osuuden työstä. Venäläiset ottivat tämän projektin tosissaan vasta kun oli selvää että me todella olemme tulossa. Työ alkaa ennen kuin me tulemme ja luulen että se tehdään loppuun vaikka me emme saisikaan hirveästi aikaan. Minusta olisi kuitenkin mukava jos kaikki osallistuisivat jonkin verran ja jos osa porukasta innostuisi tekemään ainakin parina päivänä vähän pidemmän ja kovemman työrupeaman. Tämä on kuitenkin myös harvinaisen motivoiva projekti. Käytännössä kaikille jää kyllä aikaa myös retkeillä. Tämä on väistämätöntä jo sen takia, että mukana on lapsia. Koska lapset eivät jaksa osallistua talkoisiin kovin pitkään, osa porukasta voi retkeillä ja käydä uimassa lasten kanssa silloin kun osa on talkoissa. Eli tässä on joka tapauksessa ikään kuin pakko rakentaa jonkinlainen vuorottelujärjestelmä.

Työt eivät ole tähän asti edenneet ihan toivotulla tavalla. Venäläiset eivät saaneet vedettyä lankkuja paikoilleen talven aikana kuulemma sen takia että maastossa on liian tiheässä pieniä puita. Joten talkoot koostuvat nyt aika yksinkertaisista töistä. Polkua varten on tien päässä 17 kuutiota lankkuja joista roudaamme paikoilleen niin monta kun jaksamme ja viitsimme. Dennisin etukäteisarvio työtehostamme on aika pessimistinen joten suuria odotuksia meihin ei taida kohdistua. Tämän lisäksi raivaamme polun pohjaa vesureilla ja pienillä käsisahoilla näreistä. Dennis ja Sergej tekevät vähän valmista pitkospuupolkua malliksi, mutta emme me hommaa mitenkään ihan valmiiksi saa, oleellisinta on saada työ kunnolla alulle. Jonkinmoinen polku paikalle syntyy nyt väkisinkin kun tallaamme rannan ja talkoopaikan väliä edes takaisin.